valmiit blokit.
Ompelin neljä kivaa, raidallista tilkkublokkia valmiiksi viikonlopun aikana ja kiinnitin ne aiemmin kokoamani tilkkupinnan jatkoksi.
Värit toimivat onneksi yhteen muiden blokkien kanssa. Yleensähän teen scrap-tyyppisiä blokkeja sekalaisin värityksin ja tekemistäni kokoan jotenkin sointuvan pinnan – en juuri joudu tekemään blokkeja, jotka natsaisivat johonkin tiettyyn jo valmiiseen.
Olin aika lyhytnäköisesti taitellut raidallisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnan pariin kertaan ja vain viskannut senompeluhuoneen makkarin nojatuolin päälle. Nojatuolissa, sen käsi- ja selkänojalla ja sen ympärillä on jo ennestään "vähän" kaikenlaista. Ja sen lisäksi hetken päästä nojatuolissa oli vähän muutakin kuin sitä ennestään ollutta:
Kissa löysi tilkkupintani ja totesi sen hyväksi makuualustaksi. Kissan makuun jäljiltä pinta oli paikoitellen aika ryppyinen.
(Näyttääpä nojatuolimme tila surkealta. Lupaan siivota ensi tilassa. Siihen asti toivon, ettei kuvassa esiintyvä kaamea siivo saa teitä jättämään Tilkunviilaajan blogin seuraamista kokonaan.)
Typerästi jätin tilkkupinnan paikalleen senkin jälkeen, kun Kissa oli poistunut muihin hommiin (syömään) ja niin se yllätti minut toisenkin kerran ja litisti tilkkupintaa vielä enemmän ryppyyn.
Lopulta olin tehtävieni tasalla ja viikkasin pinnan parhaani mukaan ja siirsin turvaan. Sen jälkeen Kissa erehtymättä zoomasi sängylle nostamani pestyjen kankaiden kasan ja siirtyi niiden päälle:
Kiusallista, miten tyytyväiseltä se näyttää! Laskin kankaat sängyllevain hetkeksi päiväksi odottamaan, että muistaisin silittää ne taittelukuntoon. En lainkaan osannut aavistaa vaaraa.
Käytin eniten jäännöspaloja, paitsi vaaleat neliöt olen leikannut tätä varten ostamastani kankaasta. Näistä pystyn kokoamaan blokin poikineen. Tuskin maltan odottaa, että näen, millaista tilkkupintaa tästä tulee!
Värit toimivat onneksi yhteen muiden blokkien kanssa. Yleensähän teen scrap-tyyppisiä blokkeja sekalaisin värityksin ja tekemistäni kokoan jotenkin sointuvan pinnan – en juuri joudu tekemään blokkeja, jotka natsaisivat johonkin tiettyyn jo valmiiseen.
Olin aika lyhytnäköisesti taitellut raidallisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnan pariin kertaan ja vain viskannut sen
Kissa löysi tilkkupintani ja totesi sen hyväksi makuualustaksi. Kissan makuun jäljiltä pinta oli paikoitellen aika ryppyinen.
(Näyttääpä nojatuolimme tila surkealta. Lupaan siivota ensi tilassa. Siihen asti toivon, ettei kuvassa esiintyvä kaamea siivo saa teitä jättämään Tilkunviilaajan blogin seuraamista kokonaan.)
Typerästi jätin tilkkupinnan paikalleen senkin jälkeen, kun Kissa oli poistunut muihin hommiin (syömään) ja niin se yllätti minut toisenkin kerran ja litisti tilkkupintaa vielä enemmän ryppyyn.
Lopulta olin tehtävieni tasalla ja viikkasin pinnan parhaani mukaan ja siirsin turvaan. Sen jälkeen Kissa erehtymättä zoomasi sängylle nostamani pestyjen kankaiden kasan ja siirtyi niiden päälle:
Kiusallista, miten tyytyväiseltä se näyttää! Laskin kankaat sängylle
Lauantain tilkkusavotta
Vietin lauantain Töölön Tilkkupajassa Soilen kanssa. Sain käyttää hänen leikkuualustaansa, joka on ylellisesti pöytä- eikä lattiatasossa (kotona joudun leikkaamaan kaiken lattialla, muualla ei ole sopivankorkuista tasoa, jolle leikkuualusta mahtuisi/sopisi) ja leikkasin aikamoisen röykkiön pala- ja muitakin kankaita uusia tilkkublokkeja varten:
Käytin eniten jäännöspaloja, paitsi vaaleat neliöt olen leikannut tätä varten ostamastani kankaasta. Näistä pystyn kokoamaan blokin poikineen. Tuskin maltan odottaa, että näen, millaista tilkkupintaa tästä tulee!
Kommentit