vauvanpeiton kanttausta.
Pääsin eilen penkomaan kangasvarastojani tavoitteellisessa mielessä, eli etsin vauvanpeittoon sopivaa reunakanttauskangasta. Noukin esiin ehkä kahdeksen vaihtoehtoa, joista kolme valikoitui loppusuoralle, ja joista Tyttären kanssa valitsin ihanimman.
Tytär totesikin, että hän NIIN valitsisi kaikkein ihanimman, jos raaskisi. Amy Butler / Arts & Crafts, ihania kankaita! Onneksi näitä voi edelleen ostaa lisää, jos loppuvat kesken. Ehkä. Toivottavasti.
Raaskin kuin raaskinkin leikata ihanimmasta kankaasta 6cm leveitä kaitaleita, jotka yhdistin pitkäksi nauhaksi. Nauhan taitoin kaksinkerroin ja silitin.
Tällä kertaa päätin ommella kanttauksen vanhanaikaisesti, eli kanttinauha ensin oikea oikeaa puolta vasten ja käännös tilkkutyön nurjalle puolelle, missä kantti kiinnitetään käsin ompelemalla.
Yleensä ompelen kanttauksen ensin kiinni nurjalle puolelle ja käännän reunan oikealle puolelle, missä ompelen reunan päälle siistin konetikkauksen.
Käsin ompeleminen on hidasta! Sain silti melkein puolet peitosta loppuun asti kantatuksi eilen. Taas tulee miedosti ylös-alas aaltoilevaa reunaa (ei läheskään yhtä pahasti kuin Lumen 22 nimeä –nukenpeitossa, mutta samaan tapaan). Saa nähdä, asettuuko se itsekseen vai joudunko tähänkin työhön ompelemaan muutaman kiristyspiston, että työ näyttää sitten Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn ripustettuna suorareunaiselta.
Tytär totesikin, että hän NIIN valitsisi kaikkein ihanimman, jos raaskisi. Amy Butler / Arts & Crafts, ihania kankaita! Onneksi näitä voi edelleen ostaa lisää, jos loppuvat kesken. Ehkä. Toivottavasti.
Raaskin kuin raaskinkin leikata ihanimmasta kankaasta 6cm leveitä kaitaleita, jotka yhdistin pitkäksi nauhaksi. Nauhan taitoin kaksinkerroin ja silitin.
Tällä kertaa päätin ommella kanttauksen vanhanaikaisesti, eli kanttinauha ensin oikea oikeaa puolta vasten ja käännös tilkkutyön nurjalle puolelle, missä kantti kiinnitetään käsin ompelemalla.
Yleensä ompelen kanttauksen ensin kiinni nurjalle puolelle ja käännän reunan oikealle puolelle, missä ompelen reunan päälle siistin konetikkauksen.
Käsin ompeleminen on hidasta! Sain silti melkein puolet peitosta loppuun asti kantatuksi eilen. Taas tulee miedosti ylös-alas aaltoilevaa reunaa (ei läheskään yhtä pahasti kuin Lumen 22 nimeä –nukenpeitossa, mutta samaan tapaan). Saa nähdä, asettuuko se itsekseen vai joudunko tähänkin työhön ompelemaan muutaman kiristyspiston, että työ näyttää sitten Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn ripustettuna suorareunaiselta.
Kommentit