sydäntikkauksia.
Olen mukana Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötyksessä", ja seuraava valmistuvaksi valitsemani keskeneräinen tekeillä oleva tilkkutyö on tietenkin ”nopeasti valmistuva” tilkkupeitto, jonka aloitin huhtikuussa 2011.
Peite sai reunat sentään kesäkuussa 2011.
Tikkauksiakin aloitin jo syyskuussa 2011.
Tartuin työhön eilen, mutta koko ompelurupeama kului jo tikkaamieni ompeleiden langanpäättelyyn.
Minulla oli jonkinlainen tikkaussuunnitelmakin: tekisin suurimpaan osan peittoa loivasti aaltoilevia tikkausviivoja, mutta peiton tilkkupintaan muotoutuneeseen köynnöstyyppiseen kuvioon päätin tehdä jotain orgaanisempaa.
Kuvan yläreunassa näkyy valmiiksi saamiani aaltoilevia tikkausviivoja. Tarkkaan katsomalla näkee musta-valkoisen kankaan reunoja pitkin kulkevan harsinlangan, jolla olen itselleni merkinnyt, missä kohdassa kulkisi köynnöstikkauksen ja suorahkojen viivojen raja.
Köynnösmäiseen tikkauskuvioon harkitsin lehtikuvioita ja monia muitakin kuvioita, mutta päädyin sitten sydänköynnökseen, jota kaavailin jo ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoonkin (siihen tein kuitenkin silmukkakuviota).
Sydänköynnöstä tilkkupinnassa:
Ylälankana on himmeänä kiiltävä, vihreä konetikkauslanka. Vihreän valitsin, koska alueella on hyvin selkeitä vihreitä paloja.
Sama kuvio nurjalla puolella:
Alalanka on vaaleanpunaista tavallista lankaa.
Olen melko tyytyväinen tähän kuvioon, ainakin vielä. Hankalahan sitä on tehdä, kun peitto on aika suuri! Teen kuitenkin yhden sydänkuvion kerrallaan ja kohennan sen jälkeen ompelukoneen ympärillä vellovaa peittomassaa. Sitten taas teen toisen sydänkuvion.
Osoitus hömelöydestä
Kyllä ihmisellä on kehno muisti! (Siis minulla.) Tutustuin aikaisempiin kirjoituksiini kun etsin jotain muuta muinaista tietoa ja törmäsin tähän postaukseen.
Pah! Minullahan oli ollut ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoon reunakaitale valmiiksi leikattuna jo elokuussa 2011! Kun luin tästä kirjoituksestani, että olin sellaisen leikannut, tiesin jopa, mistä se löytyisi. Kyllä! Käyttämättömänä se odotti säilytyspaikassaan (ja saa nyt jäädäkin odottamaan).
Jälkiviisautena: peitteeseen Tyttären suosituksesta valikoitunut ihana Amy Butler –kangas on toki paljon kauniimpi. Ehkä oli onni, että unohdin valmiiksi leikatun kaitaleen kaappiin.
Peite sai reunat sentään kesäkuussa 2011.
Tikkauksiakin aloitin jo syyskuussa 2011.
Tartuin työhön eilen, mutta koko ompelurupeama kului jo tikkaamieni ompeleiden langanpäättelyyn.
Minulla oli jonkinlainen tikkaussuunnitelmakin: tekisin suurimpaan osan peittoa loivasti aaltoilevia tikkausviivoja, mutta peiton tilkkupintaan muotoutuneeseen köynnöstyyppiseen kuvioon päätin tehdä jotain orgaanisempaa.
Kuvan yläreunassa näkyy valmiiksi saamiani aaltoilevia tikkausviivoja. Tarkkaan katsomalla näkee musta-valkoisen kankaan reunoja pitkin kulkevan harsinlangan, jolla olen itselleni merkinnyt, missä kohdassa kulkisi köynnöstikkauksen ja suorahkojen viivojen raja.
Köynnösmäiseen tikkauskuvioon harkitsin lehtikuvioita ja monia muitakin kuvioita, mutta päädyin sitten sydänköynnökseen, jota kaavailin jo ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoonkin (siihen tein kuitenkin silmukkakuviota).
Sydänköynnöstä tilkkupinnassa:
Ylälankana on himmeänä kiiltävä, vihreä konetikkauslanka. Vihreän valitsin, koska alueella on hyvin selkeitä vihreitä paloja.
Sama kuvio nurjalla puolella:
Alalanka on vaaleanpunaista tavallista lankaa.
Olen melko tyytyväinen tähän kuvioon, ainakin vielä. Hankalahan sitä on tehdä, kun peitto on aika suuri! Teen kuitenkin yhden sydänkuvion kerrallaan ja kohennan sen jälkeen ompelukoneen ympärillä vellovaa peittomassaa. Sitten taas teen toisen sydänkuvion.
Osoitus hömelöydestä
Kyllä ihmisellä on kehno muisti! (Siis minulla.) Tutustuin aikaisempiin kirjoituksiini kun etsin jotain muuta muinaista tietoa ja törmäsin tähän postaukseen.
Pah! Minullahan oli ollut ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoon reunakaitale valmiiksi leikattuna jo elokuussa 2011! Kun luin tästä kirjoituksestani, että olin sellaisen leikannut, tiesin jopa, mistä se löytyisi. Kyllä! Käyttämättömänä se odotti säilytyspaikassaan (ja saa nyt jäädäkin odottamaan).
Jälkiviisautena: peitteeseen Tyttären suosituksesta valikoitunut ihana Amy Butler –kangas on toki paljon kauniimpi. Ehkä oli onni, että unohdin valmiiksi leikatun kaitaleen kaappiin.
Kommentit