liparetta vailla valmis laukku.
Vetoketju on lipareessa:
Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka:
Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut.
No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa.
Laukku seisoo jo omillaan.
Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis!
Lahjasäkki
Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen lahjasäkin:
Voimme yhdessä kirjoittaa tästä tutoriaalin, jos teitä kiinnostaa. Tämä on ”maailman helpoin pussukka”. Jos haluatte tutoriaalin tähän minikokoiseen lahjasäkkiin, kirjoittakaa kommentti!
Mysteeri ratkeamassa?
Kissa oli omituiseen tapaansa taas käväissyt kangaskaapillani, jonka oven olin unohtanut auki (esimerkiksi tässä postauksessani olen ihmetellyt samaa asiaa):
Olen useampaan otteeseen (myös tässä postauksessa) ihmetellyt, miksi se riipii kankaita lattialle. Yksi kommentoijista arveli kerran sen etsivän mieleistään kangasta. Kommentoija on varmaan oikeassa! Kissa oli nyt kurottanut toiseksi alimmalle hyllylle ja kaapinut esiin kaksi kissakuvioista ja yhden tassunjälkikuvioisen kankaan. Se on varmaan koko ajan etsiskellyt kissakankaita!
Kommenttia Kissalta pyytäessäni se vaikenee kuin muuri.
Kirjan kirvoittamaa
Tytär ilahdutti minua tavallaan-lahjalla, eli hän oli löytänyt kirjastossa käydessään kivan tilkkukirjan, jonka hän lainasi minulle. En ollut tähän aikaisemmin tutustunutkaan!
Kirja on tosi kaunis ja täynnä kivoja tilkkuideoita. Suosittelen sitä toisaalta, mutta yksi asia ihmetyttää ja puolittain ärsyttää. Takakansi lupaa ”yhteensä lähes 40 ohjetta,” ja tavallaan niitä onkin se määrä. Ohjeet vain on kirjoitettu perin ylimalkaisesti.
Esimerkiksi vetoketjupussukan ohjeessa on muutama, mielestäni aika epähavainnollinen kaaviokuva. Ohje alkaa lupaavasti, mutta pussukan kokoaminen on vetoketjun kiinnittämisen jälkeen kuvattu näin: ”Kun ompelet sivusaumat, ripustuslenkit kiinnittyvät samalla”.
Ripustuslenkeille ei anneta mittoja: ne ovat ohjeessa vain ”pienet”.
Kirja on tehty todella näppärille ompelijoille, jotka pitävät moisia juttuja sivuseikkoina. Aloittelijalle voi tulla äitiä ikävä, jos ryhtyy näitä ”ohjeita” seuraamaan. Itse olen tottunut tekijä, mutta minua vaivaa numerohuonomuistisuus, ja siksi arvostan ohjeita, joissa annetaan selkeät mitat. Voin sitten poiketa niistä, mikäli haluan, mutta ainakaan minun ei tarvitse ruveta kesken kaiken pähkäilemään, minkähän levyinen ”pieni” ripustuslenkki voisikaan olla.
Kirjassa on toisaalla kangaskassien teko-ohje. Tyypilliseen kassiohjeen tapaan ohje kehottaa: ”Leikkaa n. 100cm:n levyisestä kankaasta noin 35cm:n pala ja ompele sivusaumat. Jos kassista tulee liian korkea, tee yläreunaan leveämmät taitteet.” Minusta tämä ohje on aika ylimalkainen.
Onneksi japanilaisissa tilkkulehdissä on toisenlainen ote ompeluohjeille. Niissä on tarkat piirrokset, joissa on onneksi samanlaiset numerot kuin meillä. Jos niissä olisi samanlaiset ohjeet, eihän niitä voisi tällainen japania osaamaton hyödyntää lainkaan.
Tähdennän vielä, että kirja on hyväntuulinen, kiva ja innostava. Ihania töitä, kauniit kuvat! Protestoin ainoastaan näiden ”ohjeiden” osalta.
Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka:
Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut.
No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa.
Laukku seisoo jo omillaan.
Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis!
Lahjasäkki
Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen lahjasäkin:
Voimme yhdessä kirjoittaa tästä tutoriaalin, jos teitä kiinnostaa. Tämä on ”maailman helpoin pussukka”. Jos haluatte tutoriaalin tähän minikokoiseen lahjasäkkiin, kirjoittakaa kommentti!
Mysteeri ratkeamassa?
Kissa oli omituiseen tapaansa taas käväissyt kangaskaapillani, jonka oven olin unohtanut auki (esimerkiksi tässä postauksessani olen ihmetellyt samaa asiaa):
Olen useampaan otteeseen (myös tässä postauksessa) ihmetellyt, miksi se riipii kankaita lattialle. Yksi kommentoijista arveli kerran sen etsivän mieleistään kangasta. Kommentoija on varmaan oikeassa! Kissa oli nyt kurottanut toiseksi alimmalle hyllylle ja kaapinut esiin kaksi kissakuvioista ja yhden tassunjälkikuvioisen kankaan. Se on varmaan koko ajan etsiskellyt kissakankaita!
Kommenttia Kissalta pyytäessäni se vaikenee kuin muuri.
Kirjan kirvoittamaa
Tytär ilahdutti minua tavallaan-lahjalla, eli hän oli löytänyt kirjastossa käydessään kivan tilkkukirjan, jonka hän lainasi minulle. En ollut tähän aikaisemmin tutustunutkaan!
Kirja on tosi kaunis ja täynnä kivoja tilkkuideoita. Suosittelen sitä toisaalta, mutta yksi asia ihmetyttää ja puolittain ärsyttää. Takakansi lupaa ”yhteensä lähes 40 ohjetta,” ja tavallaan niitä onkin se määrä. Ohjeet vain on kirjoitettu perin ylimalkaisesti.
Esimerkiksi vetoketjupussukan ohjeessa on muutama, mielestäni aika epähavainnollinen kaaviokuva. Ohje alkaa lupaavasti, mutta pussukan kokoaminen on vetoketjun kiinnittämisen jälkeen kuvattu näin: ”Kun ompelet sivusaumat, ripustuslenkit kiinnittyvät samalla”.
Ripustuslenkeille ei anneta mittoja: ne ovat ohjeessa vain ”pienet”.
Kirja on tehty todella näppärille ompelijoille, jotka pitävät moisia juttuja sivuseikkoina. Aloittelijalle voi tulla äitiä ikävä, jos ryhtyy näitä ”ohjeita” seuraamaan. Itse olen tottunut tekijä, mutta minua vaivaa numerohuonomuistisuus, ja siksi arvostan ohjeita, joissa annetaan selkeät mitat. Voin sitten poiketa niistä, mikäli haluan, mutta ainakaan minun ei tarvitse ruveta kesken kaiken pähkäilemään, minkähän levyinen ”pieni” ripustuslenkki voisikaan olla.
Kirjassa on toisaalla kangaskassien teko-ohje. Tyypilliseen kassiohjeen tapaan ohje kehottaa: ”Leikkaa n. 100cm:n levyisestä kankaasta noin 35cm:n pala ja ompele sivusaumat. Jos kassista tulee liian korkea, tee yläreunaan leveämmät taitteet.” Minusta tämä ohje on aika ylimalkainen.
Onneksi japanilaisissa tilkkulehdissä on toisenlainen ote ompeluohjeille. Niissä on tarkat piirrokset, joissa on onneksi samanlaiset numerot kuin meillä. Jos niissä olisi samanlaiset ohjeet, eihän niitä voisi tällainen japania osaamaton hyödyntää lainkaan.
Tähdennän vielä, että kirja on hyväntuulinen, kiva ja innostava. Ihania töitä, kauniit kuvat! Protestoin ainoastaan näiden ”ohjeiden” osalta.
Kommentit
Uudesta laukusta on tulossa kiva.
Olen samaa mieltä tuon kirjan ohjeistuksista, minäkin löysin sen kirjastosta. Terv. Lea P.