tuulahdus menneestä. tuulahdus maailmalta.
Tilkkulijaystäväni Ritva oli tuonut arkistonsa helmiä eiliseen Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailtaan. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten pidetyn tilkkutyönäyttelyn juliste:
Kuvassa vain osa julisteesta. Julisteen työ oli kuulemma yhteisesti tehty ja ehkäpä yhdessä tikattukin.
Suuri Käsityökerho –lehti järjesti ompelukilpailun aika monta vuotta sitten. Tilkkuilijaystäväni Eija teki voittoisan jumppakassin ja meikkipussukan:
Kivat laukku ja pussukka, ja kuvasta aistii ihanasti, että niiden ompelemisesta on vierähtänyt joitakin vuosia. Muistan nämä työt! En silloin edes kuvitellut osaavani toteuttaa sellaisia. Hmmm, ehkä olen sentään jotain oppinut harrastusvuosieni aikana.
Menneiden muistelun lisäksi kiltaillassa oli kankaidenvaihtotori. Olin etukäteen päättänyt, etten tällä kertaa osallistuisi. En etsinyt itseltäni vaihtareita enkä aikonut ostaakaan yhtään kangasta. Tosi tanakka päätös:
Huom, kankaiden ei ole tarkoituskaan sopia yhteen.
Kotona huomasin heti samana iltana, mikä onni oli, etten pysynyt päätöksessäni. Punainen kangas oli selkeästi sopivin sankakangas uusimpaan tilkkulaukkuun:
Olisin ollut aivan pulassa ( ! ), ellei minulla olisi tätä kangasta! En tiedä, kuinka kauan olisin joutunut etsiskelemään toiseksi parhaiten sopivaa sankaa laukkuun.
Ommella tärskäytin eilen illalla vielä vuorikappaleet tähän tulevaan laukkuun ja vuoriin sisätaskun. Tasku on erittäin funktionaalinen: siinä on kaksi osaa, ja kiinnitin sen niin, että taskuosissa on vähän väljyyttä. Tosi hieno:
Kuva maailmalta
Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on taas nähnyt maailmaa. Tässä kuvassa se poseeraa Grenoblessa:
Ystäväni Viet-Anh lähettää minulle näitä hauskoja kuvia. On mukava nähdä, että tekemäni pussukka on mukana hänen tapahtumiensa keskipisteessä.
Peittoselitys
Tintti kysyi edellisen postauksen kommentissa torkkupeiton keskusristeistä. Peiton alkuperäiset palat näkyvät hyvin tässä postauksessa, ja tässä luonnoksessa näkyy, miten alkuperäinen pala leikataan neljään osaan. Siten syntyvät palat yhdistellään uudelleen, niin että uuden blokin keskelle näyttäisi syntyvän ruudullinen neliö.
Eli alkuperäiset palat muodostuvat, kun keskusneliön ympärille ommellaan kaksi kierrosta kaitaletta.
Toivottavasti tämä selitti asian!
Kuvassa vain osa julisteesta. Julisteen työ oli kuulemma yhteisesti tehty ja ehkäpä yhdessä tikattukin.
Suuri Käsityökerho –lehti järjesti ompelukilpailun aika monta vuotta sitten. Tilkkuilijaystäväni Eija teki voittoisan jumppakassin ja meikkipussukan:
Kivat laukku ja pussukka, ja kuvasta aistii ihanasti, että niiden ompelemisesta on vierähtänyt joitakin vuosia. Muistan nämä työt! En silloin edes kuvitellut osaavani toteuttaa sellaisia. Hmmm, ehkä olen sentään jotain oppinut harrastusvuosieni aikana.
Menneiden muistelun lisäksi kiltaillassa oli kankaidenvaihtotori. Olin etukäteen päättänyt, etten tällä kertaa osallistuisi. En etsinyt itseltäni vaihtareita enkä aikonut ostaakaan yhtään kangasta. Tosi tanakka päätös:
Huom, kankaiden ei ole tarkoituskaan sopia yhteen.
Kotona huomasin heti samana iltana, mikä onni oli, etten pysynyt päätöksessäni. Punainen kangas oli selkeästi sopivin sankakangas uusimpaan tilkkulaukkuun:
Olisin ollut aivan pulassa ( ! ), ellei minulla olisi tätä kangasta! En tiedä, kuinka kauan olisin joutunut etsiskelemään toiseksi parhaiten sopivaa sankaa laukkuun.
Ommella tärskäytin eilen illalla vielä vuorikappaleet tähän tulevaan laukkuun ja vuoriin sisätaskun. Tasku on erittäin funktionaalinen: siinä on kaksi osaa, ja kiinnitin sen niin, että taskuosissa on vähän väljyyttä. Tosi hieno:
Kuva maailmalta
Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on taas nähnyt maailmaa. Tässä kuvassa se poseeraa Grenoblessa:
Ystäväni Viet-Anh lähettää minulle näitä hauskoja kuvia. On mukava nähdä, että tekemäni pussukka on mukana hänen tapahtumiensa keskipisteessä.
Peittoselitys
Tintti kysyi edellisen postauksen kommentissa torkkupeiton keskusristeistä. Peiton alkuperäiset palat näkyvät hyvin tässä postauksessa, ja tässä luonnoksessa näkyy, miten alkuperäinen pala leikataan neljään osaan. Siten syntyvät palat yhdistellään uudelleen, niin että uuden blokin keskelle näyttäisi syntyvän ruudullinen neliö.
Eli alkuperäiset palat muodostuvat, kun keskusneliön ympärille ommellaan kaksi kierrosta kaitaletta.
Toivottavasti tämä selitti asian!
Kommentit
Kiitos, kun huomioit kommenttini ja kysymykseni!