Tilkunviilaaja

Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin

Edellinen valmistunut vetoketjupussi oli jättiläismäinen – tämä uusin on taas pieni. Teokseni ovat kaikkea muuta kuin standardikokoisia! Pussukan nimi on Kolmiotrokari, ja se rakentui puolivalmiiden ja orpoblokkien kasoista putkahtaneen tilkkupinnan ympärille. Tunnistan, että Kolmiotrokarin tumman puolen keskiosan tilkkupalat ovat jääneet yli Massey Ferguson -tilkkutyöstä. Sen blokkimalli perustui raidallisista kaitaleista koottuihin paloihin. Palat tasoitettiin lopuksi, ja siinä prosessissa syntyi hirveä määrä haaskiota. Olen kyllä käyttänyt melkein kaikki haaskiot eri projekteihini, niin että ne eivät menneet hukkaan. Heikompi luonne olisi heittänyt ylijäämäpalat vain roskiin. Minä olen aina lujana ja säästän kaiken. (Huokaus!) Toisella puolella näkyy leppäkerttuja ja aavistus traktorista. Tähänkin olen käyttänyt ylijäämäpaloja, nimittäin bonus-kolmio-neliöitä. En jaksa muistaa, mistä projektista pienimmät ovat, mutta pohjan tietämillä näkyvä yhdistelmä kellanvihreääkuviollista j

Sain kokea mahtavan viikonlopun toissa viikolla, kun sain osallistua Suosaaren Tilkkuvestivaaleille. Meitä oli kaikkiaan seitsemän tilkkutekijää ompelemassa yhdessä perjantaista sunnuntaihin. Tutustuimme toisiimme digitaalisissa kanavissa vuosia sitten ja olemme nyttemmin tavanneet ompeluviikonlopun puitteissa noin kerran vuodessa. Ensimmäiset Tilkkuvestivaalit Suosaaressa koimme jo kuusi vuotta sitten. Banderolli oli nytkin sama, toki taidokkaasti päivitetty. Syömiset ja juomiset hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Nälkää ei tarvinnut nähdä eikä kenenkään ahertaa koko ajan keittiössä. Koko ajan piti sen sijaan ahertaa ompelusten parissa! Lauantain saunakin jätettiin väliin – ei tässä mitään saunomaan kerkiä, oli yhteinen mielipide. Viime vuoden tapaamisessa olin aikonut valmistaa vetoketjupussukoita, mutta en voinut. Olin unohtanut vetoketjuni kotiin. Mikä moka! Tänä vuonna pidin varani, ja vetoketjuja oli mukana kokonainen nippu. Ehdin käyttää niistä yhden. Ompelin valmiiksi tikkaa

Vähänkö olen ylpeä itsestäni, että olen jo nyt pystynyt hyödyntämään melkein kaikki viime vuoden kesälomalla valmistamani kuusikulmiot ja vielä jokusia kuusikulmioerästä, joka valmistui jo vuonna 2017. Hyvä minä! Ompelin jo aikaisemmin Kolibri-pussukan, jossa oli viimekesäisiä kuusikulmoita. Nytkin sommittelin kuusikulmiot pinnoiksi, jotka eivät näytä kukkamaisilta. Applikoin pinnat kankaanpaloille ja lisäsin niiden alle vanupalan, jonka tikkasin kiinni juuri kuusikulmioiden ulkopuolelle jäävällä ompeleella. Leikkasin nurjalta ylimääräiset vanut. Sitten tikkasin koko tilkkupinnan kiinni vanuun tavalliseen tapaan. Lopuksi lisäsin tikkaukset kuusikulmioiden kiinnityssaumoja pitkin. Kuusikulmiot näyttävät nyt herkullisen pulleilta tilkkupinnassa! Kuusikulmioin koristeltuja vetoketjupussukoita valmistui tällä erää kaksi. Ensin valmistui tämä Kaukainen galaksi -pussukka: Kaukainen galaksi -tilkkupussukka on tällainen korkeampi ja kapeampi. Toisella puolella on tummempia kuusikulmio

En tietenkään kerro margariinimerkistä, vaan uudesta vetoketjupussukasta, jolle annoin nimen Keiju. Ompelin vaihteeksi kaarevareunaisen mallin ja kerroin tekovaiheista edellisessä kirjoituksessani mielenkiintoisia pussukoita rakenteilla. Keiju on tältä puolelta niin vihreän vihreä, että hampaita melkein vihloo. Sireenintaimet toistavat melkein yhtä kirkkaita sävyjä. Toiselta puolelta Keiju-vetoketjupussukka on monivärisempi. Tarkkanäköinen saattaa havainnoida, että vasemman ylä”kulman” tilkut ovat jäännöspalaa Naapurisopu-tilkkupeiton tasoitusvaiheesta. Siinähän blokit asettuvat pintaan kulmittain, jolloin reunablokkien ylimääräiset nurkat pitää tasoittaa pois. Keiju-tilkkupussukka on siis Dumpling-mallistoani ja sen mitat ovat suunnilleen seuraavat:  Leveys leveimmältä kohdalta noin 20 cm  Korkeus korkeimmalta kohdalta noin 12 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Kaikissa ompelemissani Dumpling-pussukoissa on yksi ainutlaatuinen piirre: kiinnitän niihin vetoketjun aina käsin ompele

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta

Ainakin minun mielestäni seuraavat pussukkaprojektit ovat mielenkiintoisia – ehkäpä teistäkin. Ensiksi tämä Dumpling-projekti. Tytär kävi kotipuolessa ja kehotti minua tekemään sen mallisia pussukoita vaihteeksi. Hän toivoi niiden olevan isompia kuin ne, joita ompelin pussukkainnostukseni alkuvaiheessa vuosia sitten. Kerron kuntoisuutta-kirjoituksessani vuonna 2009, että olin tuolloin ommellut niitä "varmaan lähemmäs viisikymmentä". Kirjoitus keskittyy kyllä kuvaamaan sitä, että sain pussukkaohjeen julkaistuksi Tilkkulehdessä 4/2009. Aika kauan sain etsiä, että löysin kaavan, jota käytin viimeksi - vuonna 2019, kun ompelin peräti kolme Dumpling-pussukkaa: Toto-pussukan, Koto-pussukan ja Aito-pussukan. Leikkasin kaavan avulla ensin palan tikkausvanua ja sen jälkeen ompelin siihen tilkut quilt-as-you-go-menetelmällä. Ja jotta pussukan vuorikappale olisi kunnolla kiinni päällisessä, tikkasin pinnat vielä erikseen, enimmäkseen saumojen kohdalta. Sitten otin kaavan, tasoitin ka