Tilkunviilaaja

Irrotin oranssin hanhen vieressä leijailleet ruohomätäsyritelmät tekeillä olevasta tilkkuseinävaatteesta. (Mieleni tekisi nyt käyttää sanaa menneisyydestäni, mutta se ei ihan sovi tähän yhteyteen. Länsi-Suomessa kutimen purkaminen on riistämistä! Kirjakielessä ikävämerkityksinen sana voi siis esiintyä hyvin erilaisessa yhteydessä. Ompelutyön purkamiseen riistäminen ei sentään lännessäkään sovi.) Koska tykkäsin tehdä paper-piecing-kolmiokärkiä, ompelin ruohomättäiden tilalle oranssisävyisen kärkipinon: Voin melkein kuvitella, että hanhi olisi kävelemässä kohti havupuuta. Ööö, tai sama se, mitä nuo kolmiot ovat! Tilkkutyön esittävyyteen ne eivät tuo lisää, mutta näyttävät aika kivoilta! Juhlia  Viikonloppu oli pelkkää juhlintaa. Minulla oli lauantaina syntymäpäivä ja pidin oikein kekkeritkin, ja sunnuntaina juhlittiin tietysti kaikkia äitejä. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi neuloja, joihin ei lankaa tarvitse pujottaa (olikohan sen suomenkielinen nimitys ”sokeain neula,”

Mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiraation saanut tilkkutyöni on koossa: Rassukka näyttää aika kontrastittomalta, varsinkin yläreunastaan! Mutta oikeassa elämässä siinä on väriä ja elämää (myönnän: aika hillitysti kyllä). Siltä varalta, että joku haluaisi kokeilla samanlaista, tässä palojen mitat: - Isot suorakaiteet: 13cm x 19cm - Pienet, tikkumaiset suorakaiteet: 4cm x 19cm - Pystysuorat välikaitaleet ovat 4,5cm leveät - Vaakasuorat välikaitaleet ovat 6cm leveät. Tilkkupinnassa on 7 x 8 ison ja pienen suorakaiteen blokkia välikaitaleineen ja sen koko on nyt suunnilleen 142cm x 173cm. Ompelen pinnan sivuille kapeahkon kaitaleen ja ylä- ja alareunaan leveämmän (mahdollisesti jollain ruudukkoraidalla ryyditettynä), jotta peitteestä tulee noin 200cm pitkä. Tilkkupinta on elellyt ompeluhuoneen makkarin lattialla viikon aika valmiin näköisenä. Palat ovat olleet ensin erillään, sitten ne makailivat riveinä: Näkymä on koko ajan ollut hämmästyttävästi samanlainen kuin nyt,

Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä). Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin: Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään. Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting. Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin: Jos sellerin k

Olen saanut blokkitehtaan tuotantolinjan käynnistymään. Kolme blokkia on kokonaan valmiit, neljässä keskitilkussa on värillisiä osioita ympärillä ja muutamassa keskitilkussa on vaaleita kaitaleita kiinni. Tässä edistyneimpiä blokkeja: Ei näistä kyllä saa mitään käsitystä. Pahoitteluni! Sinivihreä on kai jotenkin in, ainakin jos uskoo Suuri Käsityö –lehteä, jonka uusin numero 3/2012 putkahti postiluukusta torstaina. Amy Butlerin kankaat. Iiih! Ihania! Näistä voisi tehdä mitä vain ja aina olisi onnistuneen näköistä. Laukkukin tulee kieltämättä hieno, kun valitsee oikein kauniin kankaan ja tekee, mutta minusta on tilkkuilijamaisempaa koota laukun pinta tilkuista, ja vähintään pinta pitäisi jotenkin tikata. Jos tekisin laukun yhdestä kankaasta niin kuin näissä ohjeissa, minusta tuntuisi kuin olisin mennyt yli siitä missä aita on matalin. Mutta kullekin omansa! Ihana laukku, ei voi kieltää. Toinen kiinnostava sivu lehdessä oli tietysti pitkän mallinen takki. Tällä mallilla voisi

Vetoketju on lipareessa: Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka: Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut. No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa. Laukku seisoo jo omillaan. Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis! Lahjasäkki Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen

Sain valmiiksi poimutustyylillä toteutetun vetoketjupussukan, joka sai nimekseen Viiksikäs: ”Etukappaleessa” tasainen vyöte on hieman keskikohtaa ylempänä, jolloin pohjallisen pussukan pinta näyttää tasapainoisemmalta. ”Takakappaleeseen” ennätin ommella vyötteen täsmälleen kappaleen keskelle. Pohja kuitenkin syö kokonaiskorkeudesta vähän, ja vyöte asettuu lopullisessa pussukassa häiritsevän alas. Ainakin minua tämä alapainotteisuus häiritsee. No, tämä oli kokeilukappale! Sain pussukkaan tarvittavan pulleuden, sillä silitin laskostetut ja vyötetyt pinnat kiinni liimavanupalaan. En tikannut pintoja liimavanuun kiinni. Pussukan pinnassa on kotikissoja, mutta vuorissa karjuu tiikeri: Moka: Vuoripuolella on muuten kaksi Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä, joista toinen on lähellä pussukan pohjaa. Ompelin nimittäin merkillä varustamani vuorikappaleen vetoketjuun ylösalaisin. No-lo-a! Olisin voinut joko purkaa vetoketjuompeleen tai poistaa merkin, mutta laiskuus voitti. Merkki sai

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.) Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman. Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla. Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita. Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymy

Kyllä olin tiukassa ruodussa illalla! Otin esille pääsiäisen aikaan työstämäni, ”nopeasti valmistuvan” torkkupeittoaihion. (Nopeasti valmistuva, hah hah!) Peitto oli jotenkin liukunut aktiivisempiin ajatuksiini, kun satuin näkemään siitä ottamiani kuvia kännykän näytöllä. Peitto jäi kesken, kun en heti keksinyt, millaiset reunat siihen tekisin. Edellisenä iltana nukkumaan mennessäni keksin, että teen peittoon ensin punaisesta kapean välikaitaleen. Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen! Otin esille jäännöspalakassin, poimin sieltä lupaavan värisiä ja pituisia kaitaleita, leikkasin niitä neljän sentin levyisiksi ja ompelin sitten niistä piiitkän, yhtenäisen kaitaleen. Ensin kokeilin, näyttäisikö välikaitale hyvältä: Juu, kivasti komppasi keskiosuuksia. Sitten ompelin kaitaleen kiinni. Kuva tilanteesta ennen silitystä: Suunnittelen peittoon tummaa reunusta 20cm leveistä kaitaleista. Tosin saattaa olla, että teen reunukseen pienen osuuden tai pienet osuudet musta-valkoisi