hienoa ja huonoa.

Viikonloppu alkoi hienosti tänään! Juuri suljettuani työkoneen näin yksityisviestin, jossa vinkattiin Stitched in Color -blogin pitäjän Rachel Hauserin seuraavan minua. Hän viittasi minuun uusimmassa blogikirjoituksessaan ja maininta oli tosi hauska!

Kangaskaaos! Juuri sellaisia minun tilkkutyöni aina ovat! Ja sellaista voi myös pitää ompelupöytäni luonnollisena olotilana.

Olipa hienoa!

Mikä sitten on huonoa? Vastaus on – kuten yleensä – osumatarkkuuteni. Värkkäilen työläitä Blue North Strong and Free -blokkeja paperitaitteluompelemalla. Pystyn yleensä valmistamaan oikeanlaiset palat tähän tähtikappaleeseen (koska olen piirtänyt itselleni neljä erillistä kaavaa, joiden jokaisessa osassa lukee selvästi, minkä värinen tilkku siihen ommellaan). Minulla on myös malli, josta tarkistan, että asettelen neljä palaa oikeaan järjestykseen.

Jotenkin palat vain välillä kääntyvät eli ompelen toisen parin väärästä reunasta kiinni, tai toisinaan molemmatkin parit. Sitten tyytyväisenä ompelen ne yhteen. Tulee ihan väärän näköinen pala.

Onneksi en sentään ehtinyt tasoittaa palaa.

Eivät minun kohdistuksenikaan onnistuneet täydellisesti, joten ei hirveästi harmita purkaa. Ihmettelen vain itseäni. Olen olevinani tarkka, ja sitten käy kuitenkin näin.

Jaan myös kuvan ensimmäisestä värkkäämästäni blokista, jonka sain valmiiksi marraskuun viimeisinä päivinä. En mielestäni ole näyttänyt tätä aikaisemmin. Blokki on hieno ja myös huono.

Arvatkaa, harmittaako, että valitsin noin tumman värillisen kankaan tähän?! Ei se erotu kunnolla tummasta yksivärisestä: muuten blokki olisi pelkästään hieno. Nyt se rassu joutui huonojen luokkaan, vaikka jokainen kangas itsekseen on kiva. Ehkä se silti pääsee vaikka taustakappaleeseen mukaan...