tuliko tästä jo liian iso?
No, jätän asian hautumaan ja kerron projektista, joka kesti kaikkiaan noin kuukauden.
Kuten jo aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, tämä oli tosi inspiroiva projekti! Intoa riitti joka vaiheeseen: palojen leikkaamiseen, pötköjen sommittelemiseen, ompelemiseen. En hyytynyt silloinkaan, kun päätin pidentää jokaista pötköä seitsemällä palalla. Ratkoja soi, lisäpalat leikkautuivat, ja taas sommittelin.
Projekti oli hankala valokuvattava. Koska sommittelen lattialla, en pääse niin kauas, että saisin kuvan pötkylöistä koko pituudeltaan.
Kannatti silti asetella pötkylöitä vierekkäin lattialle. Ellen olisi tehnyt niin, olisin huomannut yhden virheen vasta ommellessani pötkylöitä kiinni toisiinsa. Yksi pala olikin neljännestuuman liian korkea:
Sattuipa onnekkaasti, että väärän kokoinen pala oli pääpuolella pötkylää. Jos se olisi piileskellyt jossain keskivaiheilla, en olisi sitä välttämättä huomannut, ja löytäminen olisi ainakin ollut vaikeampaa.
Kun kaikki pötkylät olivat riittävän pitkät ja valmiiksi silitetyt, siirryin kokeilemaan, toimisiko kuistin seinä edes jonkinlaisena suunnitteluseinänä. Toimihan se: pötköt oli helppo kiinnittää seinään maalarinteipillä. Haasteena oli vain pötköjen pituus, noin 220 cm. En ylettänyt teippaamaan niitä ihan katonrajaan asti, jolloin tumma alareuna jäi lepäämään lattialle.
Sain kuitenkin pötköt seinälle ja pystyin säätämään punaisten palojen sijoittumista pinnalle.
Lopullisessa sommitelmassa punaiset pilkahtelevat sieltä täältä. Kuvassa jo valmiiksi ompelemani tilkkupinta:
Kelpuutin mukaan vaikka minkä värisiä kankaita ja vaikka mitä kuvioita. Kaikki käy:
Ompelin tilkkupinnan Blue Elephant Stitches’in yksinkertaisen tutoriaalin mukaan. Hänen ohjeessaan pötköt ovat 37 palan pituiset, mutta minä tein 44 palan eli 220 cm:n pötköjä. Pötköjä on vierekkäin 27 kappaletta, jolloin pinnan leveys valmiina on noin 205 cm.
Jään pohtimaan, pitäisikö minun hivenen kaventaa tilkkupintaa.
Kommentit
tämän ansiosta. Kiitos! 🌹🌹🌹