Sunday, 27 May 2018

tänä vuonna ei onnistanut.

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin.

Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka.

Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa”. Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta.


Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen.


Sininen halusi mukaan vähän violettiakin.


Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa.


Sain työlleni siistin taustan, kun ompelin taustakankaan tikatun tilkkupinnan kanssa pussiin – lukuunottamatta kääntöaukkoa. Ei tullut näkyvää reunakaitaletta, mutta reuna oli silti siisti. Päällitikkasin työn vielä reunan läheltä.

Sen jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta koristelemaan työtä piikkilankamaisilla tikkauksilla. Piirsin piikkilankakuvion ensin paperille, tikkasin sen läpi keltaisella ja revin sitten paperit pois. Tässä näkyy vielä osa papereista.


Pinta oli tavallaan hauskan näköinen, ja vähän harmitti, kun paperit piti poistaa. Piikkilankatikkaukseni oli nimittäin aivan ujo! Eihän se erottunut kirjavasta pinnasta juuri ollenkaan!

Kokeilin tehdä tikkauksen ympärille vähän varjostusta, mutta se näytti vielä tyhmemmältä. Se oli pakko purkaa pois.


Seuraavaksi toteutin toisen piikkilankakuvioisen tikkauksen lähemmäs tilkkutyön reunaa – isompana vain. Ei erottunut sekään. Oliko työni ollut turhaa? Eikö tilkkutyöstä tulisi sellaista, että sen kehtaisi lähettää ehdolle isoon näyttelyyn?

Pohdintani keskeytyivät, kun sairastuin kovaan flunssaan siinä vaiheessa kun tilkkutyö olisi pitänyt viimeistellä ja lähettää Pirjolle. Kykenin ainoastaan makaamaan tilkkupeiton alla (kissan avulla) - sen lähemmäksi tilkkutyötä en päässyt viikkoon.


Määräpäivä oli ja meni, mutta sain luvan tuoda työni suoraan valintatilanteeseen – Tilkkuyhdistyksen hallitus valitsisi Birminghamiin lähetettävät työt lauantain kokouksessaan 25.5.2018.

Ongelmana oli vain, että työni oli edelleen nolo. Jotain oli pakko kokeilla. Ajattelin, että mikä tahansa kokeilu kannattaisi tehdä – voisin vain onnistua, sillä sellaisenaan työ ei kelpaisi edes ehdolle, saati sitten näyttelyyn. Löysin pienet määrät kummallisia koristelankoja, jotka siksakkasin piikkilankojeni päälle vähän syhertäen.

Tilkkutyön ilme parani kummasti! Keksin sille nimen, ompelin vaaditun kolmiosaisen keppikujan (yök, inhoan keppikujan ompelemista) ja täytin osallistumislomakkeen.

Valintatilannetta ennen sain sujauttaa työn muiden ehdokkaiden lomaan muiden näkemättä. En tietenkään osallistunut valintaan, vaan istuin oven ulkopuolella sillä aikaa kun muut hallituslaiset päättivät Suomen kokonaisuuden.

Työni ei sopinut joukkoon, joten pakkasin sen takaisin laukkuuni ja toin kotiin.


Tulipahan tehdyksi! Ja koska tässä on valmiina keppikuja, voin myöhemmin tarjota tätä johonkin muuhun näyttelyyn.

3 comments:

Anita said...

Tosi kiva työ! Hyvät värit pohjassa ja hauskasti keksitty tuo "piikkilanka". Kiva, kun laitoit kuvia eri vaiheista.

FlashinScissors said...

Nice work! Love the “barbed wire”!
Barbara xx

Tilkkureppu said...

Hienosti kehittyi piikkilankateema! Kaunis työ!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails