ajattelin tänään ja vuosia sitten.
Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!”
Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni.
Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia.
Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata.
Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttänytkin sitä, sillä löysin taskusta rahan (iloinen yllätys) ja paperisen lautasliinan.
Onneksi blogipostaukseni ovat tallessa! Olisin varmaan unohtanut puolet tekemisistäni, ellen olisi kirjoittanut näin tarkkoja kuvauksia.
Vuosi sitten arvostelin Block Party –tilkkukirjan. (Tykkään siitä edelleen.)
Ranskan tilkkutapahtuman myyntialueella oli valtava osasto tilkkukirjoja. En ole koskaan nähnyt moista valikoimaa! Tosi vähän oli kuitenkin sellaisia kirjoja, joita olisi tehnyt mieli ostaa. Ehkä jossain oli pari kiinnostavaa ideaa tai ohjetta, mutta jotenkin ne eivät houkutelleet niin paljon kuin olisi luullut.
Täytyy varmaan kirjoittaa tilkkukirja itse, niin saan mieleiseni.
Postaukseni ovat jääneet vähiin viime viikkoina. Pahoittelen sitä! Olen ollut muualla kuin ompelukoneen ääressä (enkä edes piha- tai kotitöissä, vaan kauempana) ja myös olen ommellut yhdistyksen kilpailuun tulevaa työtäni. Sain sen ihmeen kaupalla valmiiksi juuri viime tingassa. Tänään on viimeinen postituspäivä, ja työ valmistui tänään.
Tässä vielä pari ennennäkemätöntä kuvaa jo bloggaamistani töistä. Villit kuviot –tilkkupeitto:
Tuulen viemää –tilkkupeitto on kuvassa vasta tekeillä:
Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni.
Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia.
Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata.
Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttänytkin sitä, sillä löysin taskusta rahan (iloinen yllätys) ja paperisen lautasliinan.
Onneksi blogipostaukseni ovat tallessa! Olisin varmaan unohtanut puolet tekemisistäni, ellen olisi kirjoittanut näin tarkkoja kuvauksia.
Vuosi sitten arvostelin Block Party –tilkkukirjan. (Tykkään siitä edelleen.)
Ranskan tilkkutapahtuman myyntialueella oli valtava osasto tilkkukirjoja. En ole koskaan nähnyt moista valikoimaa! Tosi vähän oli kuitenkin sellaisia kirjoja, joita olisi tehnyt mieli ostaa. Ehkä jossain oli pari kiinnostavaa ideaa tai ohjetta, mutta jotenkin ne eivät houkutelleet niin paljon kuin olisi luullut.
Täytyy varmaan kirjoittaa tilkkukirja itse, niin saan mieleiseni.
Postaukseni ovat jääneet vähiin viime viikkoina. Pahoittelen sitä! Olen ollut muualla kuin ompelukoneen ääressä (enkä edes piha- tai kotitöissä, vaan kauempana) ja myös olen ommellut yhdistyksen kilpailuun tulevaa työtäni. Sain sen ihmeen kaupalla valmiiksi juuri viime tingassa. Tänään on viimeinen postituspäivä, ja työ valmistui tänään.
Tässä vielä pari ennennäkemätöntä kuvaa jo bloggaamistani töistä. Villit kuviot –tilkkupeitto:
Tuulen viemää –tilkkupeitto on kuvassa vasta tekeillä:
Kommentit