tilkkumokailu jatkui.

Kerroin edellisessä postauksessani, että olin tehnyt neliö-tähtikuvioiseen työhöni vääränlaisen rivin. Lähdin heti korjaamaan virhettäni, ja mitä teinkään:

Ompelin erittäin huolellisesti ja siististi uuden palan pötköön, aivan väärin. Pötkön itsensä suhteen mustien "sakaroiden" pitäisi tietysti asettua näin:

Mutta kuvassa näkyy myös, ettei pötkö ylipäätään voi asettua ylempänä olevan pötkön suhteen näin, koska sakarakuviot eivät natsaa. Eivät natsaisi tässä palassa:

Eivätkä tarkkaan katsoen myöskään edellisessä palassa.

Olin vähän aikaa vähän epätoivoinen, kun ompelin kaksi kertaa peräkkäin ihan vääriä asioita. Tietysti niin käy silloin, kun ihmisellä on vain hyvin vähän aikaa yleensäkään käyttää ompelemiseen! Sen sijaan, että saisi käytetyksi ajan hyödyksi, syntyykin vain sutta ja sekundaa, ja purkamiseen menee enemmän aikaa kuin kokoamiseen. Huoh.

Lattialla leikkaamisesta

Kvilttaaja kyseli kommentissaan, enkö voisi leikata paloja ompelupöydälläni. Automaattinen reaktio on, etten tykkää ajatuksesta, mutta hmmm, onkohan minulla tähän epämieltymykseen mitään syitä?

• Ompelupöytäni on vähän liian matala. Toki se on lattiaa korkeammalla, mutta selkä väsyy nopeammin, jos leikkaan liian matalalla pöydällä kuin jos leikkaan lattialla.
• Olen joskus leikkuroinut olohuoneen pöydällä - sen ympäri pääsee suht helposti liikuskelemaan, eikä sen raivaamiseen yleensä mene kauan. Se on kuitenkin paljon ompelupöytääni matalampi, ja työasento osoittautuikin to-del-la huonoksi. Toisaalta pystyin toisella silmällä seuraamaan jotain sopivan joutavaa tv-ohjelmaa.
• Ompelupöytä on kahdelta sivultaan seinässä kiinni. Jotenkin minulle tulee ahdas fiilis, kun ajattelen, että leikkuroisin siinä.
• Joutuisin aina siirtämään ompelukoneen lattialle, ja koska olen kerännyt ompelupöydälle taas järkyttävän läjän kaikenlaista kangasta sun muuta, joutuisin siirtämään nekin tavarat johonkin.

Kuvassa suhteellisen siisti tilanne - tämänhetkinen tilanne on paljon vakavampi!

Minulle on henkisesti kova paikka siirtää ompelukone muualle sen oikealta paikalta ompelupöydällä. Koneen täytyy olla koko ajan valmiina odottamassa! Tämä ehkä periytyy niiltä ajoilta, jolloin ompelin keittiön pöydän ääressä ja ompelurupeaman jälkeen jouduin siirtämään koneen aina kaappiin piiloon. (Ja vastaavasti otin koneen piilostaan esiin aina kun aloitin ompelemisen.)

• Toisaalta on kätevää, että voin välillä leikata ja välillä ommella. Ompeluhuoneeseen Makkariin ei kuitenkaan mahdu toista pöytää, jonka ääressä leikkaisin. Siksi leikkaan lattialla. Pitkiä rupeamia siellä ei voi viettää, mutta työ sujuu toki tuokiokin kerrallaan.