Tilkunviilaaja

Vietin tänään poikkeavan lounastauon. Kaksi työkaveriani (toinen näistä oli vieläpä miespuolinen) ja minä matkasimme Kustaankartanon ravintolaan lounaalle ja katsastimme samalla Syyringin Lapsettaa-tilkkutyönäyttelyn. Lumen 22 nimeä –nukenpeitto näytti seinällä hyvältä, joskin pieneltä. Tykkäsin tosi paljon kaikista sen lähellä olleista töistä, ja ehkä Marjan hirsimökkityöstä kaikken eniten. Enemmän kuin omastani. Olen heikkona neliömäisiin paloihin! Tiina P-M:n lumiukkotyö oli kyllä myös viehättävä. Kuvan ruokailijat eivät liity tarinaan, he vain sattuivat osumaan kuvaan. Vauvanpeittotyöni näytti värikkäältä. Otin itsekeskeisesti kuvat vain omista töistäni. Tähtäilin kameralla jo muuallekin, mutta sitten ajattelin, ettei koko näyttelyä sentään kannata esitellä julkisesti, vaan pitää kannustaa ihmisiä käymään katsomassa työt ”elävinä”. Muuten, miespuolinen työkaverini kommentoi Miljan puputyötä tismalleen näillä sanoilla: ”Ja toi pupu on ihana”. Käykää katsastamassa iha

Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”. Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku. Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle. Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista. Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmi

Oli aika päästää sini-vihreäsävyinen tilkkupeitteen pinta lepäämään, ettei se valmistuisi liian nopeasti! Joten otin esiin siksak-kuvoisen, musta-valkoisen tilkkupinnan, silitin siihen tukihuovan ja tikkasin: Pohdin noin 15 sekuntia, millaisia tikkauksia tekisin, ja päätin sitten pitäytyä tosi huomaamattomassa tyylissä. Orgaanisia, loivasti aaltoilevia viivoja siis. Ja pariin kohtaan varjotikkausviiva lähelle toisen viereen. Palat oli nopeasti tikattu, enkä keksinyt mitään tekosyytä siirtyä johonkin toiseen puuhaan, joten leikkasin laukkuun vuorikappaleet, ompelin siihen sisätaskun ja kokosin sitten niin laukku- kuin vuoripalatkin muotoon. Laukku seisoo jo omillaan: Tein toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä ja sisätaskun samoin, ja ompelin sitten taskun vuoriin näin, että saumaviivat menivät kohdakkain. Vetoketjuliparetta rupean kokoamaan seuraavaksi. Kasan pohjalta Noloa, noloa, mutta tartuin noin 80cm korkeaan, tuolille ilmaantuneeseen vaate- ja kangaskas

Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä). Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin: Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään. Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting. Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin: Jos sellerin k

Pääsin tilkkutyössä nyt siihen vaiheeseen, että saatoin järjestellä blokit design-lattialleni (toisilla meistä on design wall, minulla on design floor), jotta päättäisin niiden keskinäisen järjestyksen. Vinkki: Kännykkäkamera on todella kätevä apuväline blokkien sommittelussa. Otan kuvan – näps – ja katson pieneltä ruudulta, miten blokkien väritys soljuu poikki tilkkupinnan. Blokkien järjestys jää näin myös muistiin. Minä ainakaan en muutaman järjestelykierroksen jälkeen enää muista, millainen idea minulla alussa oli! Mutta kuvissa ideat säilyvät. Kehitin eilen kolme vähän erilaista järjestystä ja päätin silmämääräisesti jo, että ompelen blokit yhteen näin: Kun nyt olen katsellut ensimmäistä järjestelyä vierekkäin tuon ”lopullisen” kanssa, olen tullut toisiin ajatuksiin. Tässä ensimmäisessä järjestyksessä on parempi vaihtelu: Ymmärrän, että Mari-blokki näyttää vieraalta verrattuna näihin muihin! En silti poista sitä, vaan jätän sen paikalleen. Se tuo tilkkupintaan jänni

Ihanista kankaista ja kauniista kuosiyhdistelmistä syntyy yleensä viehättäviä tilkkupintoja: ne ovat viehättäviä ihan luonnostaan. Tilkut ja blokit ovat tekemisen aikana lisäksi niin puoleensavetäviä, ettei tekijällä kertaakaan käy mielessä epäilys. Työstä tulee ilman muuta onnistunut. Entä jos varastoissa onkin kamalia kankaita? Tai kankaita, jotka olivat joskus kauniita, mutta ovat kaapissa muuttuneet rumiksi? (Kummallista, mutta niin käy aika ajoin.) Rumista kankaista ei voi tehdä kaunista tilkkupintaa, eihän? Vai voiko? Jos toinen kuosi on ihana ja toinen kauniisti ilmaistuna vähemmän ihana? Yhdistelmä ei ole kaunein mahdollinen, mutta siedettävä: Entä jos yhdistää kaksi aika tylsää/rumaa kuosia? Kyllä. Tuloksena on kohtalaisen ruma tilkkublokki (kamerakin varmaan aisti blokin rumuuden ja epäterävöitti itsensä). Voiko tällaista edes käyttää missään? Tällaisia rumiluksia kun kokoaa muutaman, täytyy olla hyvin päättäväinen jatkamaan edelleen. Minulla kaihertaa näiden paris

Viikonloppuna minulla oli vihdoinkin yli vartti aikaa kerralla tehdä tilkkutöitä. Tietenkin minun jos kenen olisi pitänyt myös käydä Käden taidot –messuilla, mutta lauantaina en ehtinyt enkä sunnuntaina viitsinyt, vaan harjoitin kätten taitoja kotioloissa, ompelukoneen ääressä melkein koko päivän. Nyt minulla onkin siis 13 kpl sinivihreitä tilkkublokkeja valmiina. Tässä viimeisimpänä valmistunut: Ja tässä neljä satunnaisesti valitsemaani blokkia: Blokit yhdistetään toisiinsa suunnilleen näin, miltä kuvassa näyttää, eli blokkien väleiin tulee vaaleaa kaitaletta. Unohdin mitata valmiit blokit, joten siitä en vielä voi kertoa tarkempaa, mutta blokit ovat aika kookkaita. Olen vielä suunnitellut tekeväni blokkipinnan ympärille ruudutus- tai raidoitusreunan, koska minulla on kaikkia tässä käytettyjä kankaita vielä jäljellä. Jätin väliin paitsi messut, myös Syyringin Lapsettaa -tilkkutyönäyttelyn, jota en siis itse ole vielä livenä nähnyt. Olkaa te minua parempia ja käykää viip

Olen saanut blokkitehtaan tuotantolinjan käynnistymään. Kolme blokkia on kokonaan valmiit, neljässä keskitilkussa on värillisiä osioita ympärillä ja muutamassa keskitilkussa on vaaleita kaitaleita kiinni. Tässä edistyneimpiä blokkeja: Ei näistä kyllä saa mitään käsitystä. Pahoitteluni! Sinivihreä on kai jotenkin in, ainakin jos uskoo Suuri Käsityö –lehteä, jonka uusin numero 3/2012 putkahti postiluukusta torstaina. Amy Butlerin kankaat. Iiih! Ihania! Näistä voisi tehdä mitä vain ja aina olisi onnistuneen näköistä. Laukkukin tulee kieltämättä hieno, kun valitsee oikein kauniin kankaan ja tekee, mutta minusta on tilkkuilijamaisempaa koota laukun pinta tilkuista, ja vähintään pinta pitäisi jotenkin tikata. Jos tekisin laukun yhdestä kankaasta niin kuin näissä ohjeissa, minusta tuntuisi kuin olisin mennyt yli siitä missä aita on matalin. Mutta kullekin omansa! Ihana laukku, ei voi kieltää. Toinen kiinnostava sivu lehdessä oli tietysti pitkän mallinen takki. Tällä mallilla voisi

Viime postauksessa kerroin lähteneeni tekemään blokkikokeilua. Tunnustan, ettei blokki millään muotoa ole oma ideani, vaan löysin kuvioidean Stitching by Starlight -blogista. (Hmm, en enää pystynyt löytämään kopioimaani kuvaa tuolta, mutta esimerkiksi tässä blogissa on hyvä kuva "Garden Fence" -tilkkupinnasta. ) Idea on siis jonkun muun, mutta mitoitin palaset itse ja päättelin itse, miten ompelen blokin. Sen sijaan, että leikkaisin sopivat palat valmiiksi, minulla on vain keskipaloja leikattuina ja sen lisäksi vaaleita kapeita kaitaleita ja sinisiä leveitä kaitaleita. Ehkä jotakuta kiinnostaa lukea, miten periaatteessa ompelen tämän blokin. Ompelen ensin kapeat kaitaleet keskineliön ympärille. Sitten ompelen kapean kaitaleen kahden leveämmän kaitaleen väliin, siis niiden lyhyelle sivulle. Merkkaan keskineliön reunaan keskikohdan (teen siihen kynnellä taitteen) ja merkkaan samalla tavalla taittamalla ja kynnellä keskikohdan vaaleaan kaitaleeseen, joka on leveiden sinis

Tekaisin tänään toisen musta-valkoisen siksak-kuvioisen tilkkupinnan eli voisin nyt tikata pinnat ja alkaa koota niistä laukkua. Liian järkevää ja säntillistä! Sen sijaan päätin kokeilla yhtä blokki-ideaa. Siltä varalta, että blokki vaikuttaisi hyvältä, noukin esiin sinisiä ja vihreitä kankaita sekä vaaleat välikaitalekankaat: Blokki ei ole vielä valmis, mutta tässä on sen alku: Jos blokki näyttää hauskalta, teen näitä lisää ja kokoan uuden tilkkupeiton. Ehkä Sisko kelpuuttaa tämän Keisarinna Ramandu –tilkkupeitteen tilalle, vaikkei tästä tule ollenkaan saman näköinen. Ideana olisi, että keskineliöt olisivat vihreäsävyisiä (tai kankaita, jotka olen nimittänyt vihreäsävyisiksi) ja reuna-alueet sinisävyisiä. Ja ehkä joissain blokeissa myös päinvastoin. Olen myös aprikoinut, pitäisikö ottaa seuraava keskeneräinen työ käsittelyyn ja ruveta työstämään sitä, jotta maaliskuussakin minulla olisi jotain valmista tyyliin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötys”.

Vietin viikko sitten perheen kanssa pitkän viikonlopun mökillä ja olin toiveikkaana/epätoivoisena pakannut mukaani käsinompelutarvikkeita. Otin esiin vihkoon piirtämäni kaavan ja kokeilin, saisinko toteutetuksi kuvion paper-piecing-tekniikalla. Onnistuihan se jotenkin: Saattaa olla, että kärsivällisyyteni kestäisi toteuttaa toisen tällaisen, mutta ei juuri useampaa. Puuha vei tovin jos toisenkin, ja lopullinen tuotos on kuitukangaspohjan takia jäykähkö. Voin käyttää tilkun ehkä johonkin laukkuun tai pussukkaan. Minulla oli mökillä mukana pieni pussillinen kaikenlaisia tilkkuja ja ylijäämäpaloja. Valitsin niistä kankaat tosi fiilispohjalta, ja totta kai valitsin yhden kuviokankaan niin, ettei mukana olleista paloista saanut koko kuviojuoksua. Jouduin keksimään toisen kankaan, josta tein puuttuvan yhden kolmiokuvion. Höh. Ennen lähtöä viikonloppukeikalle olin saanut ommelluksi kokoon musta-valkosävyisen siksak-kuvioisen tilkkupinnan. Siitä tuli siisti ja ehkä kivakin, jos tällai

Ompelin Maikin tilkkujen “Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötyksen” puitteissa helmikuun valmiiksi tilkkupeitteen, tai torkkupeiton tilkuista. Peitteen nimi on ”Keisarinna Ramandu”. Keisarinna-osuus johtuu peiton kiinalaismaisesta värityksestä (yksi nimivaihtoehdoista olikin ”Kiinan keisari”) ja Ramandu-nimi tulee vastikään Tyttären kanssa katsotusta elokuvasta ”Prinssi Kaspianin matka maan ääriin”. Ajattelimme, että nimi voisi liittyä johonkin ajankohtaiseen. Peitto on kooltaan noin 140cm x 205cm. Ompelin peiton keskiosan tilkkupinnan jo pääsiäisenä eli huhtikuun lopulla 2011 ja nimesin sen voitonriemuisena jo ”nopeasti valmistuneeksi”. HAH! Tilkkupinta virui ensin tuolin selkänojalla pari kuukautta, kunnes sain kootuksi siihen punaisen ohuen kehyksen ja mustan, leveämmän kehyksen kesäkuussa 2011. Peitto oli minulla harsittunakin jo elokuussa 2011 ja syyskuussa olin tehnyt siihen tikkauksia. Tikkaamiseen käytin lopulta monta tuntia: uloimman kehyksen kohtisuorat tik

Olin aivan unohtaa! Vaihdoin työhuoneessa kalenterin näyttämään helmikuun kuvaa jo viime viikolla, mutta blogini kalenterikuva tulee tosi myöhässä. Valitsin "Vähän karrella" -tilkkutyön kuvan Tilkunviilaajan vuosikalenteriin helmikuun kohdalle, koska siinä on sydän. Helmikuussahan on ystävänpäivä. Huomenna! Huomisen varalle: hyvää ystävänpäivää, hyvät blogini lukijat!

Vielä kerran kiitokset lukuisista kanttausmielipiteistä, joita sain edelliseen postaukseeni kommentteina! Punainen yksivärinen oli kommentoijien keskuudessa suosittu, ja Tytär suhtautui siihen kovin palavasti. Siksi valitsin lopulta sen vaihtoehdon. Leikkasin 6cm leveää täysvinoa kaitaletta kahdesta vähän eri sävyisestä punaisesta kankaasta, ompelin pötköksi eri sävyjä vaihdellen ja silitin kaitaleen kaksin kerroin. Sitten tikattu peite piti tasoittaa. Minulla on mittaamiseen ja suoristamiseen aivan säälittävät työkalut: 150-senttinen mittanauha, liitukynä, leikkausalusta ja –viivain, pyöröleikkuri sekä lattia. Olen haaveillut laserviivaimesta, jolla saa vaakasuoran valoviivan seinälle, mutten ole ostanut sellaista. Silloinhan minulla pitäisi olla seinä, jolle ripustaisin tilkkutyön. Sellaista ei ole enkä pysty sellaista järjestämäänkään. Laserviiva jää siis haaveilun asteelle ja pitäydyn säälittävissä työkaluissani. Peite hetki ennen reunojen suoristamista. Vasemmassa reunassa n