Tilkunviilaaja

Rupesin tammikuun loppupuolella ompelemaan resurssipalojani neliöiksi, joista ajattelin valmistaa keskipalat uuteen blokkimalliin. Tai ei se mikään uusi malli ole – tilkkuilijat ovat tehneet vastaavia vuosikausia, ja itsekin ompelin vastaavat blokit Kylä lähtee -seinätekstiiliini.   Kylä lähtee -projektista tämä malli jäikin mieleeni. Esittelin projektia sen alkuvaiheessa, ja nyt on aika esitellä sen loppuvaihetta.  Kalkkiviivoilla sain vielä kahdelta taholta uusia resursseja, joita käyttelin innoissani. Keskineliöistä tuli vähän erilaisia kuin pelkistä omista resursseista olisi syntynyt. Tykkäsin ommella keskineliöitä. Ne syntyivät joutuisasti sarjaompeluna! Tässä kuvassa on paljon niistä minulle vieraammista resursseista ommeltuja neliöitä. Vaikka ensin ajattelin tehdä peittooni kokonaan tummanpuhuvan taustan, päädyin projektin edetessä tekemään myös hyvin vaaleapohjaisia blokkeja. Lopulta koitti päivä, jolloin laskin blokkeja olevan tarpeeksi. (Tiedän, etten voi täysin luottaa l

Pussukkatehtailuni jatkui ja jatkui, ja pari viikkoa sitten sain valmiiksi vielä yhden teoksen. Tässä se on: Kukikas-tilkkupussukka! Kun käsillä on valmis tekstiiliteos, kestää hetken, että keksin sille nimen. Tätäkin pyörittelin jonkin aikaa ennen kuin mieleen tuli se kaikkein ilmeisin asia: tähän pussukkaan osui jopa harvinaisen monta eri kukkakangasta! Kukikas-tilkkupussukka on Säe- ja Runo-pussukoiden tapaan pieni eli kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 11 cm   Pohjan leveys noin 7 cm.  Tältä Kukikas näyttää avattuna. Sisään näkee hyvin, koska Avoin-malliston pussukat käyttäytyvät näin. Niihin ei tarvitse pujottaa kättä, vaan vetokeju avautuu reilusti. Lopuksi kuva vielä keskeneräisestä pussukasta. Kuvassa se on juuri siinä tilanteessa, joka on minusta pussukkatehtaan hehkein: olen juuri saanut sen ommelluksi pussiin ja käännetyksi. Ensimmäinen kerta, jolloin näen kunnolla, millainen teokseni on kolmiulotteisena. Olen ehtinyt vielä nipiste

Muutama viikko sitten täällä oli hanget korkeat, nietokset, ja auringonpaistetta. Pääsin ulos kuvaamaan teoksiani päivänvalossa. Uusin vetoketjupussukkani Suvituuli poseerasi näin tomerana lumella: Pienestä metsälämpäreestä kävelin läheiselle urheilu- ja ajanviettoalueelle, missä on (epävirallinen?) graffitiseinä. Olen käyttänyt värikkäitä graffiteja tilkkupeittojen valmistuskuvien taustalla. Esimerkiksi Sasassalee-tilkkupeittoa esiteltiin miltei tasan kolme vuotta sitten samassa kohdassa. Sittemmin graffitiseinän kuvat ja kirjoitukset ovat vaihtuneet parikin kertaa. Valmistujaispäivänään Suvituuli-tilkkupussukka näytti tällaiselta (siis hänen toinen puolensa). Tällä puolella näkyy tilkku, josta pussukka sai nimi-innoituksensa. Tilkussa näkyy ranta ja pukukoppeja, joten ajatukseni kääntyivät kesään. Lähellä graffitiseinää oli valtava lumikasa, johon asettelin mukana olleet kolme pussukkaa mielestäni hauskasti. Suvituuli-vetoketjupussukka vähän lähempää: Suvituuli on sekin Avo

Tilkkutyö tuo minulle onnellisuutta monella tavalla. Blokkien värien sommittelu on tosi kivaa, ja blokkien sommitteleminen joko suunnitteluseinälle tai -lattialle sykähdyttää joka kerta. Kangaskaupoilla lumoudun, koska suunnittelijat ovat taas keksineet houkuttelevia kuoseja. Ja sitten minut tekee onnelliseksi se, että tilkkuilijat ovat niin ystävällisiä, kannustavia ja ihania. Niin kuin viimeksi tilkkuystäväni Marja, joka oli koonnut minulle kaksi laatikollista tilkkuja. Ihan tuosta vain tarjosi, että haluaisinko. Kävin noutamassa tilkkuaarteen kotiin pari päivää sitten, ja selailin päällimmäisiä tilkkuja vähän. Avatut laatikot näyttivät tältä: Taas minulla oli onnenhetki. Toisen ihmisen tilkut ovat innostavia! Jaan teille näitä innostuneita ajatuksiani vähän, jos kiinnostaa. (Totta kai teitä kiinnostaa!) Maatilakuvioisesta kankaasta oli leikattu yksi kuvio irti. Jäi vähän askarruttamaan, mikä kuvio se mahtoi olla, ja mihin Marja oli sen käyttänyt. Sitten laatikosta nousi melkein va

Koska Säe-tilkkupussukka osoittautui epäilyksistäni huolimatta niin hellyttäväksi, päätin tehdä seuraavastakin lähes saman muotoisen. Lopputulos, Runo-tilkkupussukka näyttää toiselta puolelta tältä: Toinen puoli Runo-pussukasta on sinisävyisempi. Käytin jälleen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista jo ulkoa oppimaani ohjetta, joten tämäkin on Avoin-mallistoa. Koska pohja on suhteellisen leveä, pussukka avautuu todellakin anteliaasti: Runo-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 17 cm  Korkeus noin 11 cm  Pohjan leveys noin 7,5 cm.  Tähänkin riitti 20-senttinen vetoketju, ja jälleen turvauduin kuusikulmioiden muotoon ommellessani vetoketjun pään siistivän lipareen. Sattumalta siinä on samat kankaat kuin Säe-pussukan kuusikulmiossakin. Ne vain näyttivät sopivimmilta! Tässä vielä yksi kuva, jossa Runo-pussukan sinisävyisempi puoli näkyy ehkä vähän paremmin. (Ja taustalla näkyy vielä Säe-pussukkakin, mutta taiteellisen epäterävästi.)

Värssy tai säe oli innoittaja nimetessäni uutta tilkkupussukkaani. Se sai nimekseen Säe. Sen valmistumispäivän tietämillä koettiin sellainenkin ihme, että päivä oli aurinkoinen. Niinpä se pääsi paistattelemaan kirkkaaseen talviaurinkoon: Ompelin Säe-pussukan yhdistelemällä paloja, joita leikkasin aikoessani ommella Noususuhdanne-tilkkupeittoon tilkkukehyksen. Olin leikannut jonkinlaisen pinon, kun pysähdyin miettimään, montako palaa todellakin tarvitsisin. Lopetin siihen, koska urakka tuntui niin loputtomalta. Olin ommellut tilkkupinnan ja tikannutkin sen, kun pysähdyin miettimään, tulisiko pussukasta sittenkin liian pieni. No, siinä vaiheessa ei ollut enää mitään järkevää tehtävissä, joten pysähdys jäi lyhyeksi. Kun sitten lopulta olin ommellut Säe-pussukalle muodon, asetin sen seisomaan pöydälle ja arvioin sitä. Hyvänen aika, miten hellyttävältä se näytti avoinna! Kuvasta sen hellyttävyys ei välity. Sen strategiset mitat ovat joka tapauksessa nämä: Leveys ylhäältä noin 16 cm 

Syöksähdin saman tien uuden projektin pariin, kun olin saanut tilkkusilppuriviblokit pinnaksi asti. Huomasin nimittäin pitäväni kovasti keikkuvan näköisistä blokeista, joita ompelin Kylä lähtee -seinätekstiiliin, ja päätin ommella niitä jossain vaiheessa lisää,. Nyt oli se vaihe! Valmistin ensin koko joukon raikkaan värisiä tilkkuneliöitä ompelemalla pienen keskipalan ympärille kierroksen resurssikaitaleita ja tasoittamalla silitetyn palan sitten kolmen tuuman neliöksi. Sitten keräsin pinon tummanpuhuvimpia kankaitani ja leikkasin niistä kahden ja puolen tuuman levyisiä kaitaleita. Ompelin tilkkuneliön ympärille tummanpuhuvat kaitaleet, silitin ja leikkasin palasta viiden tuuman neliön vinoon – puolet toiseen suuntaan ja puolet toiseen suuntaan vinoon. Neliöt näyttävät keikahtelevan puolelta toiselle. Paitsi tuo yksi, joka kulkee viereisen neliön kanssa samaan tahtiin! Nyt vasta kuvasta huomasin! No sitten mietin, että tuleeko pinnasta sittenkin liian synkkä, jos tausta on pelkkää