vuoden ensimmäinen valmis tilkkupeitto!

Sain pari päivää sitten viimeistellyksi tilkkupeiton, joka oli ollut tikattuna marraskuusta asti. Siitä tuli nyt tämän vuoden ensimmäinen valmis peitto. Tämän nimi on Amity.

Olen kirjoittamassa Amity-tilkkupeiton kaavaa kaupalliseen muotoon, kunhan muut tilkkutyökiireet hellittävät. Vain muutaman päivän päästä koittaa jännittävä tapahtuma, nimittäin luennoin Kerava-opiston käsityötiloissa.

Vielä ehdit ilmoittautua ja tulla kuulemaan kymmenestä askeleesta tilkkutaituruuteen! Ilmoittaudu mukaan (älä säikähdä esiin pompahtavaa, isokokoista naamakuvaani): https://opistopalvelut.fi/kerava/course.php?l=fi&t=12242

Samalla voit tutustua "Ah, mitkä värit!" -tilkkutyönäyttelyyni.

Olen miettinyt luentoa pitkään ja viime viikot rakennellut puheisiin sopivaa kalvosarjaa. Enää pitäisi hiukan harjoitella. Päivätyöt vain tahtovat häiritä harrastustoimintaa – samoin kuin harrastustoimintakin. Olen käyttänyt taas monta tovia ompelukoneen, en tietokoneen ääressä!

Takaisin Amity-tilkkupeittoon. Sain siitä valoisaan aikaan pari lähikuvaa, joissa tikkauskuvio näkyy hyvin, ja resurssipalaosuudet myös. Jostain syystä tykkään erityisesti tästä tilkkuraidasta, johon olen yhdistänyt tyyliltään varsin erilaisia tilkkuja. Jotenkin ne näyttävät silti sopivan yhteen.

Tässä kuvassa tikkaus näkyy myös, samoin kuin resurssipalaraidat. Ne voisivat olla riemunkirjavat, mutta kun yksi raita on aina ”yhtä väriä,” vaikutelma on harkitumpi.

Tikkautin tilkkupinnan kauniiksi Töölön Tilkkupajassa. Kiehkurat täydensivät tilkkupintaani täydellisesti!

Ihmettelen muuten ihmisiä, jotka tuomitsevat tikkauttamisen siksi, ettei tilkkupeitto silloin olisi muka itse tehty. Ymmärrän, että osa tekijöistä haluaa tikata työnsä itse enkä vaadi heitä muuttumaan, mutta harmistun joka kerta, kun tikkauttamista paheksutaan.

Mistä tämä merkillinen ”itse tehdyn” vaatimus kumpuaa? Onko vain ”itse tehty” tilkkupeitto hyväksyttävä – ja mihin se silloin hyväksytään? Onko paheksuttavaa myös, jos ompelee peittoon kaupasta ostetun reunakantin – tuleeko peitosta silloin vaikkapa vain ”melkein itse tehty”? 

Kauhistuttava ajatus: enkö minä olekaan tehnyt itse Amity-peittoani? Kuka sen sitten teki?

Olen nimittäin suunnitellut peiton alusta asti itse. Miettinyt neliöiden ja resurssipalaraitojen koot, samoin välikaitaleiden leveydet. Palojen leikkaaminen ja blokkien ompeleminen oli toki joutuisaa, mutta menihän siinäkin tovi. Itse tein.

Sommittelin pinnan itse ja ompelin kokoon. Ompelemisen aikana tein välisilityksiä. Sitten kun tilkkupinta oli tikattu, tasoitin sen, kirjoitin, kirjoin ja kiinnitin nimilapun, valitsin ja valmistin reunakantin ja ompelin sen peittoon.

Siinä on aika monta työvaihetta ja lukuisa tunti työtä. Onko peittoni nyt jotenkin vähäarvoisempi, kun siinä on ihana, juuri siihen sopiva, tikkauspalvelun toteuttama tikkaus pinnassa? Olisiko muka ollut parempi, että olisin vienyt tilkkupinnan kaappiin odottamaan hetkeä, jolloin saan aikaiseksi tikata työn – työvaihe, josta en pidä ollenkaan?

Vakuutan vielä, että minun puolestani kaikki saavat tehdä tilkkutöitään millä periaatteella tahansa! Toivoisin vain, että tilkkutyöläisiä ei turhaan syyllistettäisi ja masennettaisi. Meitä tilkkutöitä tekeviä tuntuu jo nyt olevan vähenevä joukko – ainakin Suomessa.

Ohhoh, otinpa kierroksia! Täytyy palata takaisin päivän oikeaan aiheeseen eli Amity-tilkkupeittoon, jonka valkoiset ja mustat kehykset tekevät tilkkupinnasta modernin oloisen.

Leikkasin peittoa varten neutraaleista, ruskehtavista ja harmahtavista kankaista neliöitä, tummempia ja vaaleampia. Tummiin blokkeihin tuli vaaleat ja vaaleampiin blokkeihin tummat kehykset.

Amity-tilkkupeitto on kooltaan 156 cm x 208 cm (61" x 82") ja se sopisi sellaiseenkin kotiin, mihin räiskyvämmän väriset tilkkupeitot eivät olisi niin tervetulleita. Silti siinä on aitoa tilkkuväriä, kiitos resurssipalaraitojen!

Takakankaaksi löytyi Töölön Tilkkupajasta hieno harmaa kuosi. Sopivan väriset, valmiiksi painetut nimilappuaihiot olivat niin pieniä, että jouduin kirjoittamaan tiedot kahdelle eri lapulle.

Olen kuullut tussimerkintöjen haalistuvan vähitellen pesuissa, joten nykyisin vahvistan tussin jälkeä pienillä käsinpistoilla. En kaikkia tietoja, mutta tilkkupeiton nimen ja oman nimeni. Ehkä myös vuosiluvun.

Toisaalta, ehkei tilkkupeitosta ole paljonkaan jäljellä siinä vaiheessa, kun pesut ovat haalistuttaneet kirjoituksen nimilapusta.