operaatio teekutsut.

No, oikeasti – teekutsut eivät tässä nyt olleet se operaatio, vaan kyseessä oli neljännen kangaskuvan pelastusoperaatio. Kaksi risaa pussukkaa on nyt pelastettu uuteen elämään, neljäksi erilaiseksi pussukaksi. Neljännen operaation lopputuloksena syntyi Bostonin teekutsut -niminen vetoketjupussukka:

Pussukan paraatipuolella on koira, jonka olen tulkinnut bostoninterrieriksi. Toiselle puolelle valitsin väreihin sopivia tilkkuja, joista osa oli sattumalta teeaiheisia. Pussukka siis keksi tavallaan itse oman nimensä!

 

Etsinnöistä huolimatta en löytänyt Bostonin teekutsut -tilkkupussukkaan täsmälleen siihen sopivaa vetoketjua, joten muistuttelin mieleeni, miten vetoketju pidennetään kangaslippusella.

Olin niin näreissäni vetoketjuvarastoni rajoittuneisuudesta, että kävin kesälomamatkallani Tallinnan Karnaluksissa ostamassa viitisenkymmentä vetoketjua.

 

Kassalla myyjä kysyi minulta ensin yritykseni y-tunnusta. Heillä tietenkin käy paljon yrityksen edustajia, koska he ovat tukkuliike, mutta ehkä hän myös ajatteli, ettei yksityinen ihminen yleensä tarvitse kuin korkeintaan muutaman vetoketjun.

Takaisin Bostonin teekutsut -pussukan pariin:

Sen mitat ovat seuraavat: 

• Leveys ylhäältä noin 19,5 cm
• Korkeus noin 19,5 cm
• Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pussukka avautuu normaalin määrän – hyvin, mutta ei ammolleen – ja siinä on kaksi lyhyttä kiinnipito-/kantolenksua, joten se ei ole mitään erityistä mallistoa! 

Vuoriin valitsin kivaa koirakangasta ja lisäksi vihreäsävyisiä paloja.

Kuvapuolella on käsintikkausta ja koneella tehtyjä kiemuroita, mutta pussukan tilkkupuolelle valitsin yhden lempikuvioistani eli spiraalin:

 

Bostonin teekutsut -vetoketjupussukassa on koirankuva paraatipuolella ja lisää koiria pilkottaa vuoripuolella. Jotta tulee selväksi, että olen enemmän kissa- kuin koiraihminen, katsokaa, miten kivan paikan olen järjestänyt meidän Kissalle:

Nojatuolilla Kissan alla on seitsemän tilkkupeittoa ja alimpana vielä pussilakanan sisällä oleva täkki. 

Nostin imuroinnin ajaksi sängylle muutamia tilkkutöihini liittyviä tavaroita. Kissan mielestä niiden välissä oli turvallista ja lokoisaa maata. Tilkkuja takana, tilkkupeitto pään vieressä, tilkkulaukku sopivasti hollilla ja päiväpeitteenä käytetty tilkkupeitto vielä sopivana alusena. Aah! Kissanpäivät!

 

Kissan takana olevista tilkkusäilyttimistä tuli mieleen, että värkkäilin taas pari uutta tilkkuleikkiä:

Pienten tilkkujen ompeleminen isommiksi pinnoiksi on ehkä maailman kivointa! Tilkkuja syntyy, kun teen säädellympiä töitä – tilkkublokkeja siis. Jos yritän leikata pitkistä kankaistani paloja ja improvisoida niistä tilkkupintaa, lopputulokset eivät yleensä ole hehkeät. Näistä oheistuotteena syntyneistä pikkupaloista sen sijaan tulee joka kerta oikein hauskoja pintoja.

Lopuksi vielä vilkaisu Bostonin teekutsut -tilkkupussukan kääntöpuolelle:

 

Siinä se poseeraa rikkaruohojen ja sattumalta tuohon kasvaneen kukan edessä. Kukan takia en hennonut kitkeä tupasta. Kyllä tuollainen meidän melko hoitamattomalle pihallemme sopii!

Pelastusoperaatioiden valmistuttua voin myös esitellä yhteenvedon tuloksista. Neljä pelastettua koirankuvaa näyttävät uusina pussukoina tällaisilta:

Ylhäällä vasemmalla Wolfe-niminen pussukka, sen vieressä Annie. Alhaalla vasemmalla vastavalmistunut Bostonin teekutsut ja sen vieressä Vaativa asiakas.

Kääntöpuolet asettelin koosteeseen eri järjestykseen eli saman koirankuvan kääntöpuolet ovat vierekkäin. Ylhäällä Bostonin teekutsut ja Annie, alhaalla Vaativa asiakas ja Wolfe.