pyöröleikkuri.
Tänään päivän sana on pyöröleikkuri. Näin joskus Facebookissa kysymyksen ”Onko pyöröleikkuri turhake” ja hätkähdin. Ymmärsin pian, että kysyjä pohti pyöröleikkurin käyttöä ennen kaikkea vaateompelussa.
Turhakeko?! Vielä mitä! Tilkkuilijallehan pyöröleikkuri on lähes välttämätön esine! Vain pelkkää English Paper Piecingiä tekevä saattaisi tulla toimeen saksipelillä. Olen kirjoittanut saksista ja leikkureista pari blogikirjoitusta – kerran esimerkiksi annoin "vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet" kirjoituksessa vastauksen ihmiselle, joka kertoi halustaan tehdä tilkkutöitä, mutta ilmoitti saman tien, ettei aio ostaa leikkuria ja leikkuualustaa.
Palasin aiheeseen vielä tässä Miksi leikkuri, ei sakset –kirjoituksessani.
Pyöröleikkuri valikoitui päivän sanaksi, koska se on sanana niin hauska – tai ainakin sen alkuosa on. Pyörö!
Leikkurin käyttämiseen liittyy riskejä, koska se on niin nopea ja terävä. Onneksi olen välttynyt pahemmilta leikkurionnettomuuksilta (koputan puuta). Sen sijaan kommelluksen olen kokenut. Ostin nimittäin askarteluliikkeestä kerran uuden viivaimen ja leikkuualustan kuluneiden tilalle, ja samalla otin mukaan leikkuriin uuden terän.
Kotona sitten vaihdoin leikkuriini uuden terän, levitin leikkuualustan lattialle (leikkaan kaiken lattialla), sille kankaan, ja rupesin viivaimen avulla leikkaamaan kaitaletta. Siitä ei tullut mitään! Minun oli pakko palata entiseen terään. Olin aikeissa palauttaa kelvottoman terän myymälään, kun joku kommentoi blogiini (tietenkin kirjoitin tuskallisesta tapahtumasta), että olin todennäköisesti ostanutkin nuuttausterän – siis sellaisen terän, jolla pahviin tehdään suora viiva taittamista varten.
Kuulin myös, että uusien terien pakkaukseen liittyy kommellusriski. On mahdollista ostaa pakkaus, jossa on useita teriä. Pyöröterät ovat paitsi teräviä, myös perin ohuita ja niissä on suojaöljy pinnassa. Ellei pidä varaansa, voi tulla ottaneeksi esiin kaksi terää, vaikka luulee käsittelevänsä yhtä. Kun tuollaisen kaksoisterän kiinnittää leikkuriin, leikkuutulos on mielenkiintoinen. Hyvä leikkuureuna – ja kaupanpäälliseksi kapea, narumainen kangassoiro; sellainen alle millin levyinen.
Muistin virkistykseksi: näin leikkaat kangasta pyöröleikkurilla –ohjeeni.
Vielä tuli pyöröleikkurista mieleen kaksi asiaa.
Leikkuri tylsyy, mutta salakavalasti. Sitä vain käyttelee ja käyttelee ja tottuu vähitellen huonompaan ja huonompaan suoritukseen, kunnes lopulta ei pysty enää kunnolla leikkaamaan esimerkiksi kahta päällekkäistä kangasta yhtaikaa. Ja kun vaihtaa leikkuriin tuoreen terän, niin onpa leikkaaminen sata kertaa vaivattomampaa! Siinä vaiheessa miettii aina, että ”seuraavalla kerralla vaihdan terän aikaisemmassa vaiheessa.” (Vaan ei opi ainakaan tämä ihminen.)
Toinen asia on se, että kannattaa olla to-del-la varovainen käyttäessään leikkuria nuppineulojen lähellä. Jos terä yhtään osuu metalliseen neulaan, se tylsyy osumiskohdasta saman tien. Sen jälkeen leikkuri jättää tuolta kohdalta kankaan suunnilleen ehjäksi.
Mitenköhän monta kertaa olen ärsyyntynyt siitä, etteivät leikkaamani kaitaleet irtoakaan, vaan jäävät pienesti kiinni kankaaseen! Hyvässä lykyssä kangaskerrokset siirtyvät siinä tohinassa, eikä niitä tahdo saada leikkuuasentoon takaisin.
Minulle kävi kerran niin, että teloin muutaman kerran käyttämäni terän tuoreeltaan. En raaskinut panna terää vaihtoon, koska olin sen juuri vaihtanut, joten kärsin huonosta leikkuutuloksesta kauan!
Turhakeko?! Vielä mitä! Tilkkuilijallehan pyöröleikkuri on lähes välttämätön esine! Vain pelkkää English Paper Piecingiä tekevä saattaisi tulla toimeen saksipelillä. Olen kirjoittanut saksista ja leikkureista pari blogikirjoitusta – kerran esimerkiksi annoin "vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet" kirjoituksessa vastauksen ihmiselle, joka kertoi halustaan tehdä tilkkutöitä, mutta ilmoitti saman tien, ettei aio ostaa leikkuria ja leikkuualustaa.
Palasin aiheeseen vielä tässä Miksi leikkuri, ei sakset –kirjoituksessani.
Pyöröleikkuri valikoitui päivän sanaksi, koska se on sanana niin hauska – tai ainakin sen alkuosa on. Pyörö!
Leikkurin käyttämiseen liittyy riskejä, koska se on niin nopea ja terävä. Onneksi olen välttynyt pahemmilta leikkurionnettomuuksilta (koputan puuta). Sen sijaan kommelluksen olen kokenut. Ostin nimittäin askarteluliikkeestä kerran uuden viivaimen ja leikkuualustan kuluneiden tilalle, ja samalla otin mukaan leikkuriin uuden terän.
Kotona sitten vaihdoin leikkuriini uuden terän, levitin leikkuualustan lattialle (leikkaan kaiken lattialla), sille kankaan, ja rupesin viivaimen avulla leikkaamaan kaitaletta. Siitä ei tullut mitään! Minun oli pakko palata entiseen terään. Olin aikeissa palauttaa kelvottoman terän myymälään, kun joku kommentoi blogiini (tietenkin kirjoitin tuskallisesta tapahtumasta), että olin todennäköisesti ostanutkin nuuttausterän – siis sellaisen terän, jolla pahviin tehdään suora viiva taittamista varten.
Kuulin myös, että uusien terien pakkaukseen liittyy kommellusriski. On mahdollista ostaa pakkaus, jossa on useita teriä. Pyöröterät ovat paitsi teräviä, myös perin ohuita ja niissä on suojaöljy pinnassa. Ellei pidä varaansa, voi tulla ottaneeksi esiin kaksi terää, vaikka luulee käsittelevänsä yhtä. Kun tuollaisen kaksoisterän kiinnittää leikkuriin, leikkuutulos on mielenkiintoinen. Hyvä leikkuureuna – ja kaupanpäälliseksi kapea, narumainen kangassoiro; sellainen alle millin levyinen.
Muistin virkistykseksi: näin leikkaat kangasta pyöröleikkurilla –ohjeeni.
Vielä tuli pyöröleikkurista mieleen kaksi asiaa.
Leikkuri tylsyy, mutta salakavalasti. Sitä vain käyttelee ja käyttelee ja tottuu vähitellen huonompaan ja huonompaan suoritukseen, kunnes lopulta ei pysty enää kunnolla leikkaamaan esimerkiksi kahta päällekkäistä kangasta yhtaikaa. Ja kun vaihtaa leikkuriin tuoreen terän, niin onpa leikkaaminen sata kertaa vaivattomampaa! Siinä vaiheessa miettii aina, että ”seuraavalla kerralla vaihdan terän aikaisemmassa vaiheessa.” (Vaan ei opi ainakaan tämä ihminen.)
Toinen asia on se, että kannattaa olla to-del-la varovainen käyttäessään leikkuria nuppineulojen lähellä. Jos terä yhtään osuu metalliseen neulaan, se tylsyy osumiskohdasta saman tien. Sen jälkeen leikkuri jättää tuolta kohdalta kankaan suunnilleen ehjäksi.
Mitenköhän monta kertaa olen ärsyyntynyt siitä, etteivät leikkaamani kaitaleet irtoakaan, vaan jäävät pienesti kiinni kankaaseen! Hyvässä lykyssä kangaskerrokset siirtyvät siinä tohinassa, eikä niitä tahdo saada leikkuuasentoon takaisin.
Minulle kävi kerran niin, että teloin muutaman kerran käyttämäni terän tuoreeltaan. En raaskinut panna terää vaihtoon, koska olin sen juuri vaihtanut, joten kärsin huonosta leikkuutuloksesta kauan!
Kommentit
t. Soile