vihdoinkin valmis!

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten).

(Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.)

Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi.

Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kaitaleita, joissa oli vino tilkkukangasosuus.

Kaitaleet muistelen koonneeni niinikään tilkkulaukkua varten, mutta ne olivat erittäin ohutta kangasta, joka ei yksinään kestäisi kauan missään käytössä. Ne näyttivät silti kivoilta ja tein niistä ompelukoneen kirjontaommelten kokeilukappaleet. Lisäsin vain alle toisen kangaskaitaleen vahvikkeeksi.

Päätin koota ommelkokeiluista paneelit vaikka tilkkupussukkaa varten, mutta nepä näyttivät sopivan kokoisilta kaveriksi orvolle laukkuvuorille. Vähän farkkukangasta, muutama Marimekko-kangastilkku (kiitos, Soile) ja kohta olivat laukkukappaleet valmiit.

Pidin vanutikkaukset minimissä, jotta koristeelliset ompeleet jäisivät pääosaan.

Laukku on noin 29cm leveä ja 27cm korkea.

Vaikka olen ommellut niin monta tilkkulaukkua ja –pussukkaa, etten jaksa muistaa, niin taas kömmähdin. Unohdin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuorikappaleeseen ennen laukun kokoamista.

Niinpä sain ottaa neulan kauniiseen käteen ja ommella merkin laukkuun siinä vaiheessa, kun kaikki muu oli ommeltuna. Nappikin oli jo paikallaan.

Käytin miljoonasta varastossa olevasta napista yhden, ja nyt niitä on enää 999 999 jäljellä. Vähä vähältä hupenevat! Tein nappiompeleista ylöspäin osoittavan nuolen.

Marimekkotilkut ovat kankaasta, jossa on pannulappukuvio. Yhden pannulapun roikotuslenksu näkyy laukun pohjalla. Kuvassa on siis hauskasti näkyvissä kaksi lenksua:

Kuvauspaikalla oli taas näkyvissä luntakin! Niin paljon, että sitä tarttui myös laukun pohjaan.

Tämä Aikamoinen-tilkkulaukku on siis ommeltu tilkuista ja farkkukangaspaloista. Kinnitin laukkukappaleisiin tikkausvanupalat, jotka olivat jääneet ylitse jostain tilkkutyöprojektista. Vuorikappaleet ovat ohuehkoa puuvillaa ja olen leikannut ne vuonna 2008 tai 2009. Kauan ne saivat odottaa pääsevänsä osaksi laukkua!