kangasleikkejä.

Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta.

Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka.

Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat.

Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä.

Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä:

Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala voi toisaalta päästä mukaan myös vaikka seuraavaan, punasävyiseen tilkkuleikkiini – sitten kun minulla on taas inspiraatio vähän leikkiä.

Juuri nyt on nimittäin vakavaa. Täytyy tehdä paloja ympyräapplikaatiotilkkutyöhön.

(Ei se oikeasti mitään vakavaa ole! Se on hauskaa, mutta ei yhtä vapaata leikkimistä.)