lopultakin seinällä!

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle.

Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!)

Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!!

Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa!

Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön sivulla, joten Töölön Tilkkupajan toteuttamat kauniit tikkaukset erottuvat hyvin.

Tämän jäännöspaloista ompelemistani tilkkublokeista syntyvän tilkkupinnan ympärille tulee uusi kierros samanlaisia blokkeja, mutta violetteja. Tuli vain mieleen noista Kuusten kuiske –tilkkupeiton violeteista osuuksista.

(Kuvassa on vain sinisiä tilkkublokkeja, kuten varmasti huomaatte. En ole ehtinyt ottaa kuvaa neljästä jo valmistamastani violetista blokista.)

Enpä ole tainnut näyttääkään teille, miten sileytän vaatteeni. Luonnonmenetelmällä:

Vaikka vaatteista tulee erinomaisen sileitä tällä menetelmällä, harmi vain, että niistä tulee myös kovin kissankarvaisia. Muuten ehkä rupeaisin myymään kehrääviä sileytysratkaisuja. (Omaa ratkaisuani en tietenkään myisi!)