tilkkupalapeli.
Punasävyinen palapelikuvioinen tilkkupinta on ollut pitkään kesken, sillä palapelipalojen nirkot ovat työläät toteuttaa. Mökkilomalla minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa, ja sitä riitti siis myös palapelin rakentamiseen.
Kokosin punaisen tilkkupinnan enimmäkseen niin, että värit liukuvat toisiinsa, ja nirkkoja kiinnittäessäni olen ollut epäuskoinen – eiväthän vierekkäiset palat edes erotu toisistaan! Mitä turhaan näitä paloiksi ompelemaan!
Valokuvissa palat näyttävät kuitenkin erottuvan toisistaan ihan kivasti. Jatkan tämän valmiiksi asti ja teen kaikista oikeita palapelipaloja.
Laiturilla oli vähän tuulista ja peittokaitaleen kulmat lähtivät lentoon. Onneksi minulla oli jalka palasen reunan päällä, muuten olisin ehkä joutunut kalastamaan tilkkupinnan järvestä!
Idean palapelitilkkupintaan sain alkujaan tilkkuystävältäni Maijalta, joka oli tehnyt vastaavanlaisen peiton pojalleen. Hän esitteli peittoa Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa ja ajattelin ensin, että onpa monimutkainen tilkkublokki! Sitten minulle selvisi, että blokki on maailman yksinkertaisin – suorakaide – ja palapelipalaefekti syntyy applikoimalla! Mikä nerokas idea!
Myöhemmin löysin Pinterestistä kivan kuvan palapelipeitosta ja kiinnitin sen taululleni ”Quilt Ideas – Voisin tehdä”. (Ehkä minun pitäisi nyttemmin siirtää kuva uudelle taululle ”Teen parastaikaa”.)
Vaaleampi peittopala. Haha, palapelipeittopala! Palapelini ei joko ole ihan vielä aivan valmiiksi rakennettu, koska siellä täällä näkyy palojen lomasta mustaa taustaväriä -
- tai sitten palapelistä puuttuu paloja!
Sain järviveden mukaan pilkottamaan kuvassa, ja näyttääpä ihanan kesäiseltä.
Kuvaajan jalkineet olivat myös kesäiset.
Kokosin punaisen tilkkupinnan enimmäkseen niin, että värit liukuvat toisiinsa, ja nirkkoja kiinnittäessäni olen ollut epäuskoinen – eiväthän vierekkäiset palat edes erotu toisistaan! Mitä turhaan näitä paloiksi ompelemaan!
Valokuvissa palat näyttävät kuitenkin erottuvan toisistaan ihan kivasti. Jatkan tämän valmiiksi asti ja teen kaikista oikeita palapelipaloja.
Laiturilla oli vähän tuulista ja peittokaitaleen kulmat lähtivät lentoon. Onneksi minulla oli jalka palasen reunan päällä, muuten olisin ehkä joutunut kalastamaan tilkkupinnan järvestä!
Idean palapelitilkkupintaan sain alkujaan tilkkuystävältäni Maijalta, joka oli tehnyt vastaavanlaisen peiton pojalleen. Hän esitteli peittoa Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa ja ajattelin ensin, että onpa monimutkainen tilkkublokki! Sitten minulle selvisi, että blokki on maailman yksinkertaisin – suorakaide – ja palapelipalaefekti syntyy applikoimalla! Mikä nerokas idea!
Myöhemmin löysin Pinterestistä kivan kuvan palapelipeitosta ja kiinnitin sen taululleni ”Quilt Ideas – Voisin tehdä”. (Ehkä minun pitäisi nyttemmin siirtää kuva uudelle taululle ”Teen parastaikaa”.)
Vaaleampi peittopala. Haha, palapelipeittopala! Palapelini ei joko ole ihan vielä aivan valmiiksi rakennettu, koska siellä täällä näkyy palojen lomasta mustaa taustaväriä -
- tai sitten palapelistä puuttuu paloja!
Sain järviveden mukaan pilkottamaan kuvassa, ja näyttääpä ihanan kesäiseltä.
Kuvaajan jalkineet olivat myös kesäiset.
Kommentit