valmis tilkkupeitto juoponpolkublokeista.
Ompelin elokuun 2012 lopulla kokeeksi juoponpolkublokin tekniikalla, jonka opettelin tästä She Can Quilt -blogin videosta. Riemastuin, miten nopeasti ompeleminen sujui ja innostuin kokoamaan blokeista modernimman näköisen kuvion, joka tunsi nimen Mod Pop (tai kutsuin sitä alkuun myös Op Art -vaikutteiseksi blokiksi).
Tilkkupeitto on jo nyt, vaatimattoman reilun vuoden aherruksen jälkeen vihdoin valmis ja se sai nimekseen ”Arvoitus”.
Minulla on nimelle oikein hyvät selitykset, ainakin omasta mielestäni.
Olen toisinaan ottanut tilkkutyölle nimen ajankohtaisesta kirjasta tai elokuvasta, esimerkiksi Oliver Twist –pussukka oli tällainen ja myös Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton nimi juontui hiljattain näkemästäni elokuvasta. Tällä kertaa olin juuri saanut luetuksi Robert Harrisin kirjan ”Enigma” (kolmatta kertaa), joten Arvoitus-nimi on ajankohtainen.
Peiton väritys tuo lisäksi mieleeni 1960-luvun Batman-sarjakuvalehdissä seikkailleen Arvuuttajan. Hänellä oli vihreä puku, jossa oli kysymysmerkkejä. Muistelen, että puku olisi ollut aika tavalla tällaista vihreää.
Minulle on myös arvoitus, mitä seuraavaksi tällä teen. (Varmaan taittelen sen ja vien vinttivarastoon.)
Lisää kuvia. Kanttaus on kauempaa yksivärisen oloinen, mutta lähempää siinä erottuu sävyjä:
Hahaa, pääsin näin pian käyttämään Ranskan tilkkumatkaltani ostamiani valmisnimilappuja.
Täydellisesti sopivan väristä ei ruskea-pinkki-turkooseissa vaihtoehdoissa ollut, mutta tämä sopi mielestäni silti hyvin. Kirjoitusalueen muotokin on vähän linjassa blokeista muodostuvan kuvioinnin kanssa.
Arvoitus-tilkkupeiton taustakappale näyttää suunnilleen tällaiselta:
Töölön Tilkkupajan toteuttamat tikkaukset näkyvät tummassa reunuksessa hyvin:
Kuvasin Arvoitus-tilkkupeiton myös pyykkinarulla, vaikka näin sen koko pinta ei näy kuvassa.
Kokosin tyypilliseen tapaani kehyksetkin useammasta eri kankaasta ja hifistelin lisätessäni pienen pätkän juoponpolkublokeissa ollutta kuviokangasta mustan kehyskankaan perään. Jos kuviointia katsoo tarkemmin, näyttää kuin se jatkuisi blokeista kehyksen puolelle.
Kuvasta huomaa hyvin, että tummista blokeista tekemäni kulma erottuu muusta pinnasta liian hyvin. Voih! Minun olisi pitänyt korjata tämä outous jo sommitteluvaiheessa.
Vaaleampi tilkkupinta on visuaalisesti kyllä ihan kiva - vain tuo vaalean ja aika tasaisen ja oikein mustanpuhuvan välillä oleva kontrasti on (minua) häiritsevän kova.
Ripustin peiton taiteellisesti omenapuun oksaan:
Ja myös päärynäpuun oksaan:
Peitto on kaikkine väritysvammoineenkin nyt valmis ja sen koko on vaikuttavat 179cm x 252cm.
Vaikka juoponpolkublokkeja oli joutuisa ommella ja vaikka kuviosta olisi voinut tulla huikean hieno, en usko, että ryhdyn uudelleen tekemään peittoa tällaisella mallilla. Tykkään kuitenkin neliökuvioisista tilkkupinnoista niin paljon enemmän!
Toisaalta, mistä sitä koskaan varmasti tietää? Sekin on arvoitus.
Tilkkupeitto on jo nyt, vaatimattoman reilun vuoden aherruksen jälkeen vihdoin valmis ja se sai nimekseen ”Arvoitus”.
Minulla on nimelle oikein hyvät selitykset, ainakin omasta mielestäni.
Olen toisinaan ottanut tilkkutyölle nimen ajankohtaisesta kirjasta tai elokuvasta, esimerkiksi Oliver Twist –pussukka oli tällainen ja myös Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton nimi juontui hiljattain näkemästäni elokuvasta. Tällä kertaa olin juuri saanut luetuksi Robert Harrisin kirjan ”Enigma” (kolmatta kertaa), joten Arvoitus-nimi on ajankohtainen.
Peiton väritys tuo lisäksi mieleeni 1960-luvun Batman-sarjakuvalehdissä seikkailleen Arvuuttajan. Hänellä oli vihreä puku, jossa oli kysymysmerkkejä. Muistelen, että puku olisi ollut aika tavalla tällaista vihreää.
Minulle on myös arvoitus, mitä seuraavaksi tällä teen. (Varmaan taittelen sen ja vien vinttivarastoon.)
Lisää kuvia. Kanttaus on kauempaa yksivärisen oloinen, mutta lähempää siinä erottuu sävyjä:
Hahaa, pääsin näin pian käyttämään Ranskan tilkkumatkaltani ostamiani valmisnimilappuja.
Täydellisesti sopivan väristä ei ruskea-pinkki-turkooseissa vaihtoehdoissa ollut, mutta tämä sopi mielestäni silti hyvin. Kirjoitusalueen muotokin on vähän linjassa blokeista muodostuvan kuvioinnin kanssa.
Arvoitus-tilkkupeiton taustakappale näyttää suunnilleen tällaiselta:
Töölön Tilkkupajan toteuttamat tikkaukset näkyvät tummassa reunuksessa hyvin:
Kuvasin Arvoitus-tilkkupeiton myös pyykkinarulla, vaikka näin sen koko pinta ei näy kuvassa.
Kokosin tyypilliseen tapaani kehyksetkin useammasta eri kankaasta ja hifistelin lisätessäni pienen pätkän juoponpolkublokeissa ollutta kuviokangasta mustan kehyskankaan perään. Jos kuviointia katsoo tarkemmin, näyttää kuin se jatkuisi blokeista kehyksen puolelle.
Kuvasta huomaa hyvin, että tummista blokeista tekemäni kulma erottuu muusta pinnasta liian hyvin. Voih! Minun olisi pitänyt korjata tämä outous jo sommitteluvaiheessa.
Vaaleampi tilkkupinta on visuaalisesti kyllä ihan kiva - vain tuo vaalean ja aika tasaisen ja oikein mustanpuhuvan välillä oleva kontrasti on (minua) häiritsevän kova.
Ripustin peiton taiteellisesti omenapuun oksaan:
Ja myös päärynäpuun oksaan:
Peitto on kaikkine väritysvammoineenkin nyt valmis ja sen koko on vaikuttavat 179cm x 252cm.
Vaikka juoponpolkublokkeja oli joutuisa ommella ja vaikka kuviosta olisi voinut tulla huikean hieno, en usko, että ryhdyn uudelleen tekemään peittoa tällaisella mallilla. Tykkään kuitenkin neliökuvioisista tilkkupinnoista niin paljon enemmän!
Toisaalta, mistä sitä koskaan varmasti tietää? Sekin on arvoitus.
Kommentit
Myös juoponpolku tällaisen kuviona on todella kiva:)