ompelin verhot.
Ei sillä, ettei ompeluhuoneen makkarin ikkunoissa olisi tätä ennen ollut verhoja, mutta tunnustan: kiristin aikoinaan niiden poimutusnauhat pysyvästi, joten verhoja ei koskaan voinut vetää ikkunoiden eteen. Yksityisyydestä viis, mutta aurinkoisina aamuina sisään tulvi valoa hieman liikaa. Myönnän!
Lopulta Mies oli tulvivaan valoon niin työlääntynyt, että sanoi kyyditsevänsä minut vapaaehtoisesti kangaskauppaan, mikäli ostaisin verhokankaan ja ompelisin ikkunoihin verhot, jotka voi tarvittaessa vetää kiinni. Tilanne oli siis vakava!
Ehdin pariin otteeseen tutustua verhokangastarjontaan, mutta vastaan ei tullut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes eilen menin Tyttären kanssa Itäkeskuksen Eurokankaaseen – verhokankaan hankkiminen päätavoitteenamme – ja hän löysi palalaarista sopivan pituisen ja ennen kaikkea juuri sopivan kuvioisen verhokangaspalan.
Kuvassa verhon alakäänne, joka odottaa kiinnittämistä. Ompelin sen käsin – silloin päärmeestä tulee siisti ja taipuisa.
Mies ei ole kotona, mutta palaa huomenna ja yllättyy nähdessään uudet, tarvittaessa sulkeutuvat verhot:
En ommellut näihin lainkaan rypytysnauhaa, joten ne eivät poimutu läheskään yhtä kauniisti kuin entiset, mutta somat ne ovat silti. Kangas on Laura Ashleyn (tosin näköjään vuoden 2008 mallistoa), mutta palalaarilöytönä huokea – alle 10 euroa/metri.
Verhotankojen ja ikkunankarmien päältä löytyi uskomaton määrä hienojakoista pölyä, köh köh. Se sai häädön samalla kun verhot vaihtuivat.
Fiskarsin varaterä sen sijaan oli kelvoton. Siinä täytyi olla valmistusvirhe – se ei nimittäin leikannut lainkaan. Kokeilin sitä leikkurissani molemmin päin, entisellä ja uudella leikkuualustalla sekä kankaaseen ja lopuksi myös paperiin. Sillä ei leikannut mitään. Omituinen juttu!
Olin tietysti pulassa, koska leikkuuteräni oli huonoimmillaan, eikä uudesta terästä ollut edes siihen, mihin entiseni vielä pystyi. Mutta hahaa! - löysin sittenkin varastoistani vielä yhden varaterän. Kokeilin leikata sillä kangasta ja luulin ensin, ettei sekään leikannut, koska se ei pitänyt mitään ääntä. Sepä olikin leikannut kaitaleen äänettömän terävästi.
Sekä ihanan värikkäitä kankaita:
Tai no, alimmainen ei ole kovin värikäs. Ostin sen, jotta minulla ehkä joskus olisi tilkkutyön takakappalekangas omasta takaa.
Keskeneräiseksi jäänyt musta-valkosävyinen vetoketjulaukku on edelleen kesken, koska halusin ommella verhot viipymättä valmiiksi.
Lopulta Mies oli tulvivaan valoon niin työlääntynyt, että sanoi kyyditsevänsä minut vapaaehtoisesti kangaskauppaan, mikäli ostaisin verhokankaan ja ompelisin ikkunoihin verhot, jotka voi tarvittaessa vetää kiinni. Tilanne oli siis vakava!
Ehdin pariin otteeseen tutustua verhokangastarjontaan, mutta vastaan ei tullut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes eilen menin Tyttären kanssa Itäkeskuksen Eurokankaaseen – verhokankaan hankkiminen päätavoitteenamme – ja hän löysi palalaarista sopivan pituisen ja ennen kaikkea juuri sopivan kuvioisen verhokangaspalan.
Kuvassa verhon alakäänne, joka odottaa kiinnittämistä. Ompelin sen käsin – silloin päärmeestä tulee siisti ja taipuisa.
Mies ei ole kotona, mutta palaa huomenna ja yllättyy nähdessään uudet, tarvittaessa sulkeutuvat verhot:
En ommellut näihin lainkaan rypytysnauhaa, joten ne eivät poimutu läheskään yhtä kauniisti kuin entiset, mutta somat ne ovat silti. Kangas on Laura Ashleyn (tosin näköjään vuoden 2008 mallistoa), mutta palalaarilöytönä huokea – alle 10 euroa/metri.
Verhotankojen ja ikkunankarmien päältä löytyi uskomaton määrä hienojakoista pölyä, köh köh. Se sai häädön samalla kun verhot vaihtuivat.
Muita hankintoja
Leikkuualustani, viivain sekä erityisesti leikkurini terä vetelivät kaikki viimeisiään, ja poikkesin toiveikkaana Itiksen Sinelliin. Löysin sieltä Fiskarsin leikkuualustan ja viivaimen, joka tosin vaikutti epäilyttävän sileä- ja kiiltäväpintaiselta. No, mukana oli kitkatäpät. Ehkä se on jommoinenkin viivain.Fiskarsin varaterä sen sijaan oli kelvoton. Siinä täytyi olla valmistusvirhe – se ei nimittäin leikannut lainkaan. Kokeilin sitä leikkurissani molemmin päin, entisellä ja uudella leikkuualustalla sekä kankaaseen ja lopuksi myös paperiin. Sillä ei leikannut mitään. Omituinen juttu!
Olin tietysti pulassa, koska leikkuuteräni oli huonoimmillaan, eikä uudesta terästä ollut edes siihen, mihin entiseni vielä pystyi. Mutta hahaa! - löysin sittenkin varastoistani vielä yhden varaterän. Kokeilin leikata sillä kangasta ja luulin ensin, ettei sekään leikannut, koska se ei pitänyt mitään ääntä. Sepä olikin leikannut kaitaleen äänettömän terävästi.
Sortuma
Öh, en selvinnyt Eurokankaasta verhopalani kanssa ulos ilman ylimääräisiä ostoksia. Musta-valkoista kangasta:
Sekä ihanan värikkäitä kankaita:
Tai no, alimmainen ei ole kovin värikäs. Ostin sen, jotta minulla ehkä joskus olisi tilkkutyön takakappalekangas omasta takaa.
Keskeneräiseksi jäänyt musta-valkosävyinen vetoketjulaukku on edelleen kesken, koska halusin ommella verhot viipymättä valmiiksi.
Kommentit
Kauniit verhot, onnea!