meneillään vaikka mitä.

Kukkaneliöihin perustuva seinävaate ei ole vieläkään valmis, sillä vajaasakaraisten tähtikuvioiden sakarat puuttuvat edelleen. Lea P ehdotti kommentissaan, että applikoisin tähdille sakarat, mutta minusta ei ole siihen.

• En osaa tehdä riittävän (lue: täydellisen) siistejä kolmioita niin, että jokainen reuna olisi taitettu eikä risareuna. 
• En usko, että osaisin kiinnittää kolmioita tilkkupintaan riittävän (lue: täydellisen) siististi ja muuhun pintaan soveliaasti.

Huokaus, mutta omapa on syyni! Mitä oikaisin reunoja ommellessani! Olisi pitänyt nähdä silloin hieman enemmän vaivaa, niin nyt ei tarvitsisi nähdä aivan älyttömästi sitä vaivaa. Seuraavalla kerralla muistan tämän.

Kääntöpuolella 

Ompeluhuoneessani Makkarissa oli taas auringonpaistetta sopivasti, jotta tikkaukset erottuivat hyvin, ja kuvasin seinävaatteen myös taustapuolelta. Tässä yleiskuvaa:

Tässä neliömäisiä varjotikkauksia ja kaikenlaisia muitakin kuvioita.

Tikkauspintakuvioista tulikin mieleen lyhyt keskustelu, jonka kävin minulle ennestään tuntemattoman tilkkuasiantuntijan kanssa. Totesin hänelle, että minun on vaikea uhrata kauniita kankaita (itse asiassa yleensäkään mitään kangasta) tilkkutyön taustakankaaksi. Hän vakuutti, että kunhan annan työni tikkauskoneella tikattavaksi, työn taustapuolesta tulee salonkikelpoinen, jolloin haluan myös sen puolen olevan ihanaa kangasta.

En voi sille mitään, että hänen kommenttiinsa sisään rakennettu olettamus ärsytti minua. Tuli sellainen olo, että hän piti itsestään selvänä töitteni taustapuolten olevan epätasaisia ja noloja. No höh, eivät ne ole! Ompelukoneeni pystyy tuottamaan moitteetonta nurjaa puolta.

Taustakankaisiin liittyvä ongelma on minulla psykologinen, ei käytännöllinen.

• Toisaalta en haluaisi käyttää isoimpia kangaspalojani, koska minulla on niitä aika vähän (ostan yleensä noin 50cm – 1m paloja kerrallaan). 
• Toisaalta en haluaisi koota taustaa erittäin pienistä paloista. 
• Ostokokoisten palojen käyttäminen kokonaan taas tuo mukanaan tunteen, että se nimenomainen kangas loppuu. 
• Ja kun kaapit ovat täynnä kankaita, tuntuu väärältä mennä ostamaan taas lisää vain siksi, ettei raaski käyttää jo kotoa löytyviä. 

Hohhoijaa. Olen omituinen. Vika on todellakin korvien välissä eikä vanukerroksen toisella puolella!

Sinisiä jäännöspalatilkkuja

Ompelin tosiaan sinisistä jäännöspaloistani epämääräisen kokoisia tilkkublokkeja. Lähdin kokoamaan blokkeja hirsimökkityyppisesti, mutta taaskaan en löytänyt tarpeeksi jäännöspaloja, että olisin saanut kootuksi isompia kokonaisuuksia, joten paloista tuli lähinnä yksikierroksiset hirsimökit.

Katselin kokoamiani paloja lattialla enkä ollut tyytyväinen. Vaikka kokoaisin nämä pinnaksi lisäpalojen ja –kaitaleiden avulla, tästä tulisi liian epämääräinen.

Päätin täydentää palat niin, että uloin kerros olisi kokonaan joko vaalea tai tumma. Jouduin jopa leikkaamaan parit kaitaleet lisää.

Näyttää paljon paremmalta!

Seuraavaksi täydennän pinnan tasaiseksi suorakaiteeksi ja panen tilkkupinnan sitten syrjään odottamaan lisäkäsittelyä.

Jäännöspalakasa näyttää siistimisoperaation jälkeen madaltuneelta, vai kuvittelenko vain?

Oranssia ja pinkkiä

Minulla on nyt sisäinen pakko tehdä tilkkutyö, jossa on oranssia ja pinkkiä. Olen jo aloittanut:

Nämä palat tulevat blokkien keskelle, kunhan pidennän osaa näistä. Taas olen käyttänyt jäännöspalalaatikon sisältöjä!