kesäisen väristä.
Voih sentään, pidin varoittamatta pitkähkön bloggaustauon. Anteeksi! Olin matkoilla ja sitä edeltävät pari päivää kuluivat matkavalmisteluissa.
Tallinnan-matkalla tilkkuystäväni Mari kysyi minulta, ompelenko joka päivä. Ehkä teitä lukijoitakin miedosti kiinnostaa, mitä vastasin. Ompelen melkein joka päivä, mutta en kovin pitkään – useimmiten ehkä 15-60 minuuttia päivässä. Ompelupisteeni on valmiudessa koko ajan, joten pääsen työnsyrjään kiinni saman tien.
Matkalla en ommellut! Mutta palasin eilen ja pääsin jo tänään ompelukoneen ääreen. Olin ompelutauon jäljiltä tavanomaista tarmokkaampi ja huoneen lattiakin oli sopivan siisti, joten päätin pinnistellä leijuvat neliöt loppusuoralle. Leikkasin tilkkupinnassa esiintyvistä kankaista 10cm:n levyisiä kaitaleita, ompelin muutamaksi pötköksi ja kokosin kapeahkon kehyksen ympärille vähän leveämmän, myös kirjavan kehyksen.
Ensimmäisen kirjavakerroksen asettelin aika huolellisesti ja symmetrisesti, mutta tällä kierroksella en piitannut säännöllisyydestä. Sen verran katsoin, että tummimpia kankaita on eniten alareunassa ja että sivuilla on vihreitä kankaita.
Tilkkupinta on nyt 162cm x 202cm eli säällisen suuri jonkunkaltaiseksi tilkkupeitoksi. Olen nyt kokeillut tällaista, kauan mieltäni vaivannutta mallia ja saatan työn loppuun. Tästä tuli kiva ja kaikki pinnan kankaat ovat minusta kauniita! Mallissa oli kuitenkin haastetta vain mitoitusvaiheessa – mitat selvitettyäni ompeleminen oli aika puuduttavaa.
Tallinnan-matkalla ostin Karnaluksista vähän tätä peittoa silmällä pitäen punakukallista kangasta, jota olisi varmasti riittävä määrä tilkkupeiton taustakappaleeksi. Haluan silti käyttää pari yli jäänyttä palaa, joten taustakappale tulee sekin olemaan tilkkutyönä tehty.
Reunakaitaleita leikatessani minulle jäi noin viisisenttisiä kaitaleita keskikokoinen pino. Pitäisikö ommella pitkästä aikaa vaikka tilkkupussukka?!
Tallinnan-matkalla tilkkuystäväni Mari kysyi minulta, ompelenko joka päivä. Ehkä teitä lukijoitakin miedosti kiinnostaa, mitä vastasin. Ompelen melkein joka päivä, mutta en kovin pitkään – useimmiten ehkä 15-60 minuuttia päivässä. Ompelupisteeni on valmiudessa koko ajan, joten pääsen työnsyrjään kiinni saman tien.
Matkalla en ommellut! Mutta palasin eilen ja pääsin jo tänään ompelukoneen ääreen. Olin ompelutauon jäljiltä tavanomaista tarmokkaampi ja huoneen lattiakin oli sopivan siisti, joten päätin pinnistellä leijuvat neliöt loppusuoralle. Leikkasin tilkkupinnassa esiintyvistä kankaista 10cm:n levyisiä kaitaleita, ompelin muutamaksi pötköksi ja kokosin kapeahkon kehyksen ympärille vähän leveämmän, myös kirjavan kehyksen.
Ensimmäisen kirjavakerroksen asettelin aika huolellisesti ja symmetrisesti, mutta tällä kierroksella en piitannut säännöllisyydestä. Sen verran katsoin, että tummimpia kankaita on eniten alareunassa ja että sivuilla on vihreitä kankaita.
Tilkkupinta on nyt 162cm x 202cm eli säällisen suuri jonkunkaltaiseksi tilkkupeitoksi. Olen nyt kokeillut tällaista, kauan mieltäni vaivannutta mallia ja saatan työn loppuun. Tästä tuli kiva ja kaikki pinnan kankaat ovat minusta kauniita! Mallissa oli kuitenkin haastetta vain mitoitusvaiheessa – mitat selvitettyäni ompeleminen oli aika puuduttavaa.
Tallinnan-matkalla ostin Karnaluksista vähän tätä peittoa silmällä pitäen punakukallista kangasta, jota olisi varmasti riittävä määrä tilkkupeiton taustakappaleeksi. Haluan silti käyttää pari yli jäänyttä palaa, joten taustakappale tulee sekin olemaan tilkkutyönä tehty.
Reunakaitaleita leikatessani minulle jäi noin viisisenttisiä kaitaleita keskikokoinen pino. Pitäisikö ommella pitkästä aikaa vaikka tilkkupussukka?!
Kommentit
Tuollainen vähän joka päivä ompeleminen on kiva tapa. Minä puolestani olen urakkaihminen. Alku on aina hankalaa, mutta sitten kun saan itseni houkuteltua ompelukoneen ääreen voisin viipyä siinä tuntikausia.