terävää tikkausta.

Sininen ja punainen hanhi katsoivat minua niin painostaen, että oli pakko ruveta tikkaushommiin!

Sininen hanhi ei erottunut taustastaan tarpeeksi hyvin, joten tikkasin sen ympärille mustan ääriviivan, vaikka hanhipalaset on jo tikattu taustakankaaseen kiinni näkymättömällä langalla siksakaten.

Ruohonkorret ompelin samalla mustalla langalla, vapaasti tikaten. Tämä ei ole minulle tyypillistä tikkaustyyliä. Noinkohan olen tähän yhtään tyytyväinen?

Kauan mietittyäni päätin tikata taustan ”terävää muurahaisenpolkua” täyteen. Ajattelin, että terävät tikkaukset muistuttaisivat vähän ruohonkorsia nekin.

Työn taustapuolelta tikkaukset erottuvat paremmin. Huom! Taustakankaana käytin silityslaudanpäällistä, joka ei soveltunut tarkoitukseensa ollenkaan. Nyt se tuli kuitenkin hyötykäyttöön!

Ruo’oissa menin harhaan. Minulla oli koneessa vapaan konetikkauksen jalka, ja ajattelin lasketella ruokotikkaukset saman tien.

Ommelhan on kuin oikeakätisen vasemmalla (ja vahingoittuneella) kädellä piirtämä. Aivan onneton. Taidan purkaa ompeleet ja tikata tavalliset tikit tilalle.

Punaisen hanhen kappaleita en ollut tikannut näkymättömällä siksakilla, joten kiinnitin ne tässä vaiheessa. Käytin edelleen vapaata konetikkausta, mutta valitsin siksak-ompeleen. Siksakista ei koko matkalta tullut aivan tasaista, mutta kelvollista kyllä.

Hienostelin lankavalinnoissa. Tikkasin hanhen alapuolen tummemmalla ja yläpuolen vaaleammalla. Vaihdoin muutenkin lankaa aina sopivimmaksi:

Naamassakin oli siis ihan tummaa, valkoista ja vaaleanpunaista siksakkia. Taustan tikkasin samanlaisilla terävillä muurahaisenpolkutikeillä, mutta käytin vaihtuvaväristä, vaaleanpunaista tikkauslankaa.

Apulainen asialla 

Ompelutarvikekaapin ovi oli hetken avoinna. Kissan oli PAKKO tutkia kaapin sisältöä lähemmin.

”Hmmm, täällä en vielä olekaan käynyt,” se ajatteli. Nyt on käynyt – se survoi itsensä tuohon ylemmälle hyllylle, mutta ei pitänyt asemistaan, vaan poistui pian.