Tilkunviilaaja

Kosiskelen suosiotanne jälleen uudella vetoketjupussukalla, jonka nimikin on sopivasti Kosiskelu. Tosin nyt kun katson kuvaa, huomaan, että olisihan tälle voinut antaa myös nimen Kukkoilu. Kääntöpuolella on hedelmäisempiä värejä: Kosiskelu-vetoketjupussukan vuoriin päätyi hylätty tilkkublokki, jonka nappasin mukaan eräästä kiltaillasta. Meillä oli teemana kontrasti, ja tekijä oli tuonut blokin mukanaan esimerkkinä liian vähäisestä kontrastista. Blokin kankaat olivat viehättävät, mutta toden totta – palojen välille ei muodostunut tarpeeksi värieroa, ja blokkikuvio jäi näkymättömiin. Vuorikappaleessa se ei kuitenkaan haittaa yhtään! Kosiskelu-pussukan pinta sai tuplaspiraalitikkauksen. Jos haluat itse kokeilla tätä tikkauskuviota, katso vinkit tekemästäni pienestä ohjeesta: näin tikkaan useamman spiraalin. Vetoketjun päähän löysin vallan mainion kankaan! Olen tainnut ostaa kankaan 1990-luvulla, silloin kun vielä ompelin innokkaasti vaatteita itselleni. Vaalealla kankaalla on siel

Esittelenkin tänään kaksi pussukkaa! Tikkailin pinnat Vääksyn ompelulaneissa ja ompelin pussukat valmiiksi melkein kuukausi sitten, joten on jo aikakin. Ensiksi esittelyssä on Uutukainen. Sen pinnassa on esimerkiksi tilkkuystävältäni Marjalta saamastani aarrelaatikosta löytyneitä tilkkuja. Tikkauksena kulmikas spiraali. Kulmikas spiraali on muuten yksi 21:stä helposta tikkauskuviosta, jotka olen esitellyt blogissani.  Toiselta puolelta löytyy tilkkuystäväni Soilen hylkäämiä pikkukolmioita, joita minulla on tämänkin jälkeen vielä iso pino jäljellä. Edelleen mukana on aarrelaatikon tilkkuja ja yksi kuittiompeluna toteuttamani kaitale – tuo turkoosi, joka näyttää minusta hiukan tylsältä. Vuoriin valitsin palan Amy Butlerin kangasta ja vetoketjulipareessa on 1990-luvun loppupuolella ostamaani kangasta, josta ajattelin silloin ommella jotain taaperollemme. (En muistaakseni ommellut.) Uutukainen on mitoiltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 19 cm  Korkeus noin 11,5 cm Pohjan le

Elokuisena viikonloppuna oli taas aika tavata Instagramista tuttuja tilkkuystäviä, tällä kertaa AirBnB-majoituksessa Vääksyssä. Majapaikan valintaan vaikuttaa paitsi nukkumapaikkojen lukumäärä, myös pöytätilan määrä. Esittelykuvissa jätetään tämä tärkeä seikka usein liian vähälle huomiolle. Tässä majoituksessa paras pöytätila oli lasitetulla terassilla. Siinä oli hyvin viihtyisää, ja sovimme kaikki ompelukoneinemme pöydän ääreen, kun kaksi meistä jäi sohvalle käsinompelustensa kanssa. Päädyin askartelemaan tilkkupintaa orvoksi jääneistä blokeista. Olen tehnyt liikaa blokkeja yllättävän moneen tilkkutyöhön! Olin tutkinut blokkivarastojani ennen lähtöä, ja kokeilin, miten hyvin ne sopisivat yhteen. Tällainen sommitteleminen ei jotenkin inspiroinut minua, mutta olin päättänyt loihtia blokeista jonkunlaisen pinnan. Onneksi lähtöä edeltävinä päivinä sain kunnollisen idean jostain virtuaalimaailman syövereissä näkemästäni tilkkuteoksesta! Aloin toteuttaa uutta visiotani ompeluviikonlopun a

Tietenkin otsikko olisi luontevampi lausahdus muodossa ”ja kaverille kanssa,” mutta se ei sovi tähän. Sen sijaan esittelen tilkkupussukan, jonka ompelin kaveriksi Vaalittava-vetoketjulaukulle. Tämän nimi on Etevä.   Etevä-nimen taustalla olevat ajatukseni ovat painuneet unholaan, mutta kenties halusin viestiä suhteelisesta etevyydestäni, kun osasin tehdä ei-niin-kirjavan tilkkupussukan. Tilkkupinnat ennen tikkausta tai mitään: Kuvasta näkee, että jäännöspalat kävivät yhä kapeammiksi ja kapeammiksi. (Ehkä jäljellä olevista silti vielä saa jonkinlaista pintaa aikaiseksi johonkin seuraavaan pussukkaan…) Kuvasta näkee myös, miten hahmoton tikkaamaton tilkkupinta vielä on! Tilkkutyöt kannattaa tikata! Rupesin ompelemaan pussukkaa vasta kun tiesin saavani laukun ajoissa valmiiksi. Olisihan ollut noloa mennä syntymäpäiville keskeneräinen tilkkulaukku mukana! (Olen kyllä joskus antanut jollekulle vähän keskeneräiseksi jääneen lahjan. ) Tässä vielä viimeistelyjä vailla valmis tilkkupussukka:

Julkaisen uusimman vetoketjulaukun valmistujaistarinat yli kaksi kuukautta myöhässä, sillä ompelin sen sisareni kesäkuiseksi syntymäpäiväksi. Hän oli pitkään ehdotellut, ettenkö ompelisi hänelle mustavalkoista laukkua, joka sopisi vielä paremmin hänen värimaailmaansa. Onnistuin sentään! Muutama väripilkku hiipi mukaan – en vain voinut mitään. Tässä hän on: Vaalittava-vetoketjulaukku.   Sain hänestä UPEAN kuvan, vaikka itse sanonkin! Kesäkuun alun valo ja vihreän sävyt ovat omaa luokkaansa. Harmi, etten voi kuvata jokaista uutta työtäni yhtä hienossa valossa! Palaan takaisin laukun alkuhetkiin. Osa sen tilkuista on Oikukas-tilkkupeiton hukkapaloja. Muistanette, että käytin niistä osan sen kehyskierrokseen, mutta jäihän niitä valtava määrä sen jälkeenkin. Olin nostanut kasan sellaisenaan pieneen laatikkoon, ja nyt oli aika ottaa se esiin. Hukkapalat olivat toiselta reunaltaan vinoja, ja yhdistelin niitä toisiinsa vähän kuin kolmio-suorakaiteiksi. Välillä löytyi jokunen värikäs, myös reu

Uusin tilkkupussukkani sai nimen tyttären kissan salanimestä, joka on Pirjo. Esittelen teille siis vetoketjupussukan nimeltä Pirjava: Tässä pussukan kummi "Pirjo" ohjaa työtäni. Hän on suunnattoman söpö! (Keksitte varmasti, että yhdistin Pirjo-nimeen sanan kirjava, joka kuvaa suunnilleen kaikkia ikinä ompelemiani tilkkutöitä.) Myös Pirjavan pinnoissa on Ohituskaista-tilkkupeitosta yli jääneitä blokkeja sekä kuittiompelun tuloksia. Silti tämäkään ei sykähdytä yhtä paljon kuin Unelmia-pussukan paraatipuoli. Sykähdystä ei kuulu, vaikka istutan Pirjavan äärikulahtaneelle puutarhatuolille pihaan. (Yleensä työ kuin työ näyttää hehkeimmältä kun sen kuvaa jonkun kuluneen tai vintagoituneen aiheen vieressä.) Luulenpa melkein, että tämä sininen puoli Pirjava-pussukasta miellyttää silmääni enemmän kuin tuo punertava. Kuvassa Pirjava poseeraa sahapukin päällä. Taustalla kaikenlaista puutarhaan itsekseen kasvanutta kukkaa. Koska kamera osaa kätevästi sumentaa taustan, kuva