Tilkunviilaaja

Joku teistä ehkä muistaa vuonna 2019 ompelemani peiton nimeltä Pellervontie? Kehitin siihen blokkimallin, jonka pystyin yhdistämään isompiin kangasneliöihin. Olin silloin ostanut Tula Pinkin kangaspakkauksen, jossa oli mukana yksisarviskuviollisia kankaita. En halunnut leikellä yksisarvisia palasiksi, mutta he pääsivät tilkkupintaan näiden sopivan kokoisten blokkien kavereiksi isoina neliöinä. Tula Pink ja muutkin kangassuunnittelijat luovat edelleen isokuvioisia kangasmalleja, joten ajattelin kehittämälleni blokkimallille olevan kysyntää. Kirjoitin tuolloin itselleni sopivan, suunnilleen mitatun ohjeen, mutta kaavaa varten minun piti tehdä tarkempi koeblokki. Ompelin sen Tilkkuvestivaalien aikana. Seuraavan viikonlopun sain taas viettää tilkkutyön parissa, ja ompelin muutaman blokin lisää. Leikkasin isokuvioisista kankaista neliöitä, jotta blokki-idea tulisi selväksi. Kuvauksissa minulla oli välillä avustajakin! Hivenen silittämättömiltä vaikuttavat blokit, vähän noloa! Soile o

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis

Jos Pikku Hukka -läppäritasku oli epäonnistua, niin tämän Täysi-ikäinen-tilkkupussukan ompelussa onnistuin ainakin kahdella eri tavalla. Ensiksikin osasin sijoittaa kuusikulmiorivit sopivasti kankaalle niin, että ne asettuvat luontevaan kohtaan valmista pussukkaa. Eivät roiku merkillisen alhaalla pinnassa niin kuin joissain teoksissani on vähän käynyt. Toiseksi, leikkasin pussukkaan kaksi samanlaista palaa ja satuin ompelemaan ne niin, että raidat kohtaavat lähes täydellisen katkeamattomina sivusaumoissa. Pussukkaa kootessani en muistanut koko asiaa, joten yllätyin tästä kovasti! Näytän vielä lähikuvan pussukan kuusikulmioista, joiden alle lisäsin tuplakerroksen vanua. Kuva on otettu ennen pussukan viimeistelyä. Toisen puolen ilmeestä tuli sattumalta vähän ruskehtava. Alareunan punaiset raidatkin näyttävät ruskeammilta kuin toisella puolella. Täysi-ikäinen-tilkkupussukka on jälleen yksi Avoin-malliston jäsen, ja se on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus

Mikä minussa mahtaa olla vikana, kun en millään tunnu osaavan tehdä tietyn kokoisia töitä?x Tytär vaihtoi läppärinsä toiseen, ja entinen läppäritasku jäi pieneksi. Piti tehdä uusi. Ensimmäinen haaste olisi tietenkin ollut tehdä sopivan värinen, mutta päädyin silti tekemään satunnaisen värisen. Minulla oli mitatkin tiedossa, joten arvelin tehtävän onnistuvan. Mikä voisi mennä vikaan?! Onneksi minulla oli läppäri hollilla siinä vaiheessa kun sain tilkkupinnan kokoon ja tikatuksi. Huomasin nimittäin saman tien, ettei sen kokoisesta pysty ompelemaan taskua, johon käsillä ollut läppäri mahtuisi. Minulle oli käymässä yhtä köpelösti kuin silloin kun ompelin itselleni läppäritaskua. Siitä tuli lähes susi – annoin sille nimeksikin Susihukkanen. Päädyin sitten jatkamaan pintaa lisäsuikaleella, johon tikkasin erikseen kiinni vanupalan. Valmiissa Pikku Hukka -läppärikotelossa jatkopalaa ei välttämättä edes huomaa. Tai siis ei huomaa, että kaitale on ommeltu jatkopalaksi. Nimestä pystyy päätte

Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin

Edellinen valmistunut vetoketjupussi oli jättiläismäinen – tämä uusin on taas pieni. Teokseni ovat kaikkea muuta kuin standardikokoisia! Pussukan nimi on Kolmiotrokari, ja se rakentui puolivalmiiden ja orpoblokkien kasoista putkahtaneen tilkkupinnan ympärille. Tunnistan, että Kolmiotrokarin tumman puolen keskiosan tilkkupalat ovat jääneet yli Massey Ferguson -tilkkutyöstä. Sen blokkimalli perustui raidallisista kaitaleista koottuihin paloihin. Palat tasoitettiin lopuksi, ja siinä prosessissa syntyi hirveä määrä haaskiota. Olen kyllä käyttänyt melkein kaikki haaskiot eri projekteihini, niin että ne eivät menneet hukkaan. Heikompi luonne olisi heittänyt ylijäämäpalat vain roskiin. Minä olen aina lujana ja säästän kaiken. (Huokaus!) Toisella puolella näkyy leppäkerttuja ja aavistus traktorista. Tähänkin olen käyttänyt ylijäämäpaloja, nimittäin bonus-kolmio-neliöitä. En jaksa muistaa, mistä projektista pienimmät ovat, mutta pohjan tietämillä näkyvä yhdistelmä kellanvihreääkuviollista j