kotelo.

Mikä minussa mahtaa olla vikana, kun en millään tunnu osaavan tehdä tietyn kokoisia töitä?x Tytär vaihtoi läppärinsä toiseen, ja entinen läppäritasku jäi pieneksi. Piti tehdä uusi. Ensimmäinen haaste olisi tietenkin ollut tehdä sopivan värinen, mutta päädyin silti tekemään satunnaisen värisen. Minulla oli mitatkin tiedossa, joten arvelin tehtävän onnistuvan. Mikä voisi mennä vikaan?!
Onneksi minulla oli läppäri hollilla siinä vaiheessa kun sain tilkkupinnan kokoon ja tikatuksi. Huomasin nimittäin saman tien, ettei sen kokoisesta pysty ompelemaan taskua, johon käsillä ollut läppäri mahtuisi. Minulle oli käymässä yhtä köpelösti kuin silloin kun ompelin itselleni läppäritaskua. Siitä tuli lähes susi – annoin sille nimeksikin Susihukkanen.

Päädyin sitten jatkamaan pintaa lisäsuikaleella, johon tikkasin erikseen kiinni vanupalan.
Valmiissa Pikku Hukka -läppärikotelossa jatkopalaa ei välttämättä edes huomaa. Tai siis ei huomaa, että kaitale on ommeltu jatkopalaksi. Nimestä pystyy päättelemään, että tämä on Susihukkasen kanssa samaa sarjaa.

Seuraavassa kuvassa näkyy kotelon toinen puoli. Sieltä löytyy 4 cm x 4 cm paloista koottu 4-patch, joka on jäänyt yli jättiprojektistani. Mukana on myös kahdesta Naapurisopu-tilkkupeiton ylijäämänurkasta ommeltu pala. Kaikki tilkut käyttöön!
Pikku Hukka lepää puutarhan penkillä. Tällä puolella näyttää olevan myös yksi kuittiompeluna syntynyt pala.
”Pohjassa” on söpöä kukkakangasta, jota olisi ehkä pitänyt ostaa enemmän kuin ostin.
Mitä mahdan teille seuraavaksi esitellä? Sen verran voin paljastaa, että siinä onnistuin yhdessä asiassa lähes täydellisesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.