Tilkunviilaaja

…sanoo traktori, joka on tehnyt tällaiset sini-ruskeat, silittämättömät ja tasoittamattomat jäljet: Minulla on tekeillä neljä uutta traktorinjälkiä muistuttavaa tilkkublokkia. Pystyin tässä kuumuudessa käyttämään juuri sen verran silitysrautaa, että sain silitetyksi värilliset kankaat kaitaleiden leikkaamista varten. Beigejä ja tummia kaitaleita minulla oli valmiina. Pääsen esittelemään taas tilkkumokiani: Alimmaisiin tummiin kaitaleisiin yhdistämäni värilliset kaitaleet ovat tietysti nurja puoli edellä. Kuinkas muutenkaan! Minun on aivan pakko toistaa tämä aloittelijan virhe aina muutaman työskentelyrupeaman välein. Turkoosit kaitaleet mitoitin väärin – yksi 28-senttinen kaitale oli liian lyhyt. Tässä ei ole vaikeat palat, mutta silti leikkelen välillä mitä sattuu. Jouduin jatkamaan kaitalepariani, sillä en halunnut leikata uutta turkoosia kaitaletta. Jatkosauma näkyy toiseksi ylimmässä kaitaleparissa. Jäännöspalasilpusta syntyy myös pieniä tilkkupalasia, joita voi y...

Jipii! Soile oli saanut leijuvat neliöni tikatuksi Töölön Tilkkupajan longarm-koneella , ja lopputulos oli uhkea – katsokaa vaikka: Ai kröhöm, eiväthän tikkaukset tässä niin vielä näy, mutta tässä: Vielä lähemmäs täytyy mennä. No tässä näkyy tikkauskuvio: Valitsin itselleni poikkeavasti tikkauskuvion, jossa on selvästi kukkasia, ehkä ruusuja? (Olen aiemmin valinnut kukkia vain ”Villit kuviot” –tilkkupeittoni tikkaukseen, koska sen tilkkupinta toi mieleen kasvien kiipeilytukiristikon.) Soile ja minä ajattelimme, että pehmeämpi ja orgaanisempi tikkauskuvio sopisi suoralinjaiseen tilkkukuvioon. Olen tosi tyytyväinen sekä kuvioon että tikkauslankaan, joka oli vaihtuvavärinen ruskea. Seuraavaksi suoristan peittoaihion ja ompelen reunakantin. Ostin vastikään Karnaluksista kanttinauhoja ja jo ostaessani suunnittelin, että joku niistä ehkä sopisi tähän työhön. Tiedän entuudestaan, miten VAIKEATA on zoomata juuri oikeimpaan kanttikankaaseen. Zoomaamisen jälkeen täytyy sitten ...

Neljä vuotta sitten pidin heinäkuussa todella pitkän bloggaustauon, sillä olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Pääsin blogin ääreen vasta elokuun alkupuolella. Kolme vuotta sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä 2011 mielessäni oli päällimmäisenä jojotyökalu, joka oli kadonnut! Löysin sen sittemmin jostain kangaskasan syövereistä. Samassa blogiviestissä kerroin myös, että olin saanut ristipisteltyä Nalle Puh ja ystävät –aiheisen ristipistotyön valmiiksi – vain ääriviivat ja solmupistot puuttuivat. Syyskuun alkuun mennessä 2011 olin jo tehnyt ääriviivatkin – vain solmupistot puuttuivat! Mikä on ristipistotyön tilanne tänään? Ääriviivat olen saanut ommelluksi, mutta solmupistot uupuvat edelleen! Solmupistoja olin ompelemassakin jo, mutta olin unohtanut, miten ne tehdään, enkä viitsinyt tehdä sen vertaa tutkimusta, että olisin luntannut kirjasta tai jostain. Niinpä työ on EDELLEEN kesken! Huokaus. Kaksi vuotta sitten kerroin terveiset matkaltani Yhdysvaltain itärannikolle....

Ahersin tilkkupalapeliini nirkkopaloja kesähuvilalla viettämäni kahden viikon aikana ja sain kaikki helpoimmat palat valmiiksi. Tilkkupalapeliini tulee mustat kehykset – palapelin palat ovat siis mustalla alustalla! Saattaa olla, että kuvan alareunassa näkyvä punainen rivi on sentään jo palapelin reunaa, mutta muuten palapeli tulee olemaan ihan keskeneräinen. Asettelin kolmen suorakaiderivin kaistaleet parhaani mukaan järjestykseen. Olenko todella ajatellut, että noin keskeltä puuttuisi vielä pala? Kangastuksia on joskus kommentoinut, että asettelen palat mieluiten sävyjä liu’uttamalla ja niin taitaa olla! Minusta se on helpointa. Mutta miksi yksi kirjavahko pala on keskellä punaista aluetta? Seuraavaksi minun täytyy ommella vierekkäisiin kaistaleisiin sopivat nirkkopalat reunaan, sopivasti joko toiselle tai toiselle puolelle. Kannattaahan ne ommella ennen kuin kiinnitän palat toisiinsa, niin säästyn yhden reunan applikointiompelemiselta! Mahtaako minulla olla riitt...

Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt. Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni. Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli viikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..? Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana: Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti. Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille i...

En tietysti väitä käyneeni kangaskaupassa ensimmäistä kertaa enkä tehneeni ensimmäisiä heräteostoksiakaan, mutta mökkipihan kivellä oleva pino edustaa silti jotain ensimmäistä. En ainakaan muista, että olisin koskaan ennen onnistunut loihtimaan heräteostoskangaspinosta sellaista, jonka värit sointuisivat kaikki kauniisti yhteen! Mutta ah, kerrankin! Kävi niin, etten edes ajatellut nolostella kaupan kassalla tyyliin ”niin siis nämä kankaathan eivät tietenkään kaikki tule samaan työhön, niin kuin varmasti huomaakin”. Tein heräteostoksen Hämeenlinnan Eurokankaassa. Käsityöpuuvillat-palalaarista löytyi näin nätit kankaat! Ihme juttu, että melkein aina löytyy (Eurokankaiden palalaareista yleensä siis, ei vain H:linnan myymälästä), vaikka laari näyttää ensin tosi sekavalta. Vai olenko kritiikitön? (Tällä kertaa en varmasti ollut – näistäkin jokaisesta voi sanoa, että ”nätti kangas” – mutta olen toki ostanut aika rumeliinejakin.)

Säästäväiselle kertyy säästöjä, eikö vain? Traktorinjälkiblokkien tasoitusjäämien käyttäminen uusiin tilkkupintoihin on säästäväisyyttä (tai vähäjärkisyyttä), joten minulla on nyt tilkkusäästöjä tässä: Pienempi pala näyttäisi tällaiselta. En ole ommellut keskisaumaa vielä. Isompi pala näyttäisi tältä: Näyttääkö pinta monimutkaiselta toteutettavalta vai siltä, etten oikein osaisi leikata tilkkuja ja/tai kohdistaa saumoja? Kun saan traktorinjälkiblokeista kootuksi tilkkupeiton, voin asetella näistä paloista ompelemani tilkkupussukan peitolle, ja se sointuu varmasti väreihin.