ruusu(i)nen.

Jipii! Soile oli saanut leijuvat neliöni tikatuksi Töölön Tilkkupajan longarm-koneella, ja lopputulos oli uhkea – katsokaa vaikka:

Ai kröhöm, eiväthän tikkaukset tässä niin vielä näy, mutta tässä:

Vielä lähemmäs täytyy mennä. No tässä näkyy tikkauskuvio:

Valitsin itselleni poikkeavasti tikkauskuvion, jossa on selvästi kukkasia, ehkä ruusuja? (Olen aiemmin valinnut kukkia vain ”Villit kuviot” –tilkkupeittoni tikkaukseen, koska sen tilkkupinta toi mieleen kasvien kiipeilytukiristikon.) Soile ja minä ajattelimme, että pehmeämpi ja orgaanisempi tikkauskuvio sopisi suoralinjaiseen tilkkukuvioon. Olen tosi tyytyväinen sekä kuvioon että tikkauslankaan, joka oli vaihtuvavärinen ruskea.

Seuraavaksi suoristan peittoaihion ja ompelen reunakantin. Ostin vastikään Karnaluksista kanttinauhoja ja jo ostaessani suunnittelin, että joku niistä ehkä sopisi tähän työhön. Tiedän entuudestaan, miten VAIKEATA on zoomata juuri oikeimpaan kanttikankaaseen. Zoomaamisen jälkeen täytyy sitten vielä leikellä, ompelemalla yhdistää ja lopuksi silittää.

Olenko valittanut, että ompeluhuoneessani meillä makkarissa olisi kuuma? Ellen ole valittanut, niin nyt mainitsen, että voi hyvät ihmiset, siellä ei voi ajatellakaan silittävänsä!

Ensin katsoin, ettei tämä kantti ainakaan sovi yhtään:

Seuraavaksi huomasin, ettei tämäkään vaihtoehto ole hyvä:

Mutta katsoin uudelleen tuota ensimmäistä eli pelkkää punavalkoista kanttia ja sopiihan se tosi mainiosti peittoon! Siitähän ompelen!