Tilkunviilaaja

Vuosi sitten tekemässä postauksessa annoin arvioni Trine Bakken kirjasta ”Pientä ja suurta tilkuista”. Katso postaus täältä, jos haluat tietää, mikä kirjassa meni yli ymmärrykseni. Arvioin näköjään myös kirjan ”Amy Butler’s Style Stitches”. Kirja on ikiomani, mutta niin en vain ole saanut toteutetuksi yhtäkään kirjan ohjeista. (En siis ole edes aloittanut.) 3 vuotta sitten  Ompelupajani oli ahkera ja tuottoisa vuonna 2010 – tilkkulaukkuja ja –pussukoita syntyi sellaisella tahdilla, että välillä hirvitti. Ihmeen hyvin sain tuotteet kaupaksi, joko ilmaiseksi tai muuten, eikä varastossani ole tuolta ajalta jäljellä kuin pari juttua. Hyvä niin. No, syyskuun alussa 2010 aloitin uudenlaisen tilkkulaukun ompelemista. Malli oli kiva, mutta en ole sittemmin tehnyt toista samalla mallilla. Huomaan, että juuri noihin aikoihin löysin helpon ohjeen vetoketjupussukan ompelemiseen. Olen tehnyt kaikki vetoketjupussukkani samalla ohjeella siitä lähtien. Muistan edelleen ihmetelleeni tuo

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi:  Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään. Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen. Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen. Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea. Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi. Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa. Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen? Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.

Olen ahertanut tilkkupalapelini parissa ja päällystänyt nirkkopaloja työssä käyttämilläni kankailla.  Hidastahan tämä on, kuten jokainen esimerkiksi heksagoneja värkännyt varmasti tietää, mutta silti näitä syntyy nopeammin kuin olin luullut. Vähän kuin olisivat lumella! Ei sentään. Päivänvalo oli jo vähissä, ja silityslauta oli huoneen ainoa valoisa paikka. Silityslaudan suojus oli liian värikäs näille taustaksi, joten nostin alustaksi keskeneräisen tilkkukassipinnan. Eli tämän tikkaamani kappaleen parin: Olen silittänyt tilkkupinnan kiinni tukevaan tukihuopaan. Silittämisen aikaan näytti siltä kuin kaikki olisi hyvin, vaikka jouduin kokoamaan toisen tukikappaleen kahdesta palasta. Nyt silittämisestä on kulunut pari viikkoa (hehheh) ja sauma näkyy selvästi. Voi hitsiläinen! Samaten huomaan kankaan kiinnittyneen tukihuopaan jotenkin epätasaisesti. Ihme juttu! Käytin tikkaamiseen vaaleaa Aurifil-tikkauslankaa, ja se on kyllä kaunista.

Tilkunviilaajan syyskuun 2013 kalenterikuvassa on ”Ruoho on vihreämpää” –tilkkupeitto: Valmiista Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitostani bloggasin tässä viime vuoden postauksessa. Matk Inspiroiduin tämän peiton tekoon kuvasta, jossa kuviota luonnehdittiin sanalla ”garden fence”. Nyttemmin olen älynnyt, että sana ja myös siis tilkkupeiton kuvio viittaa puutarha-aitaan. Minä sen sijaan ymmärsin asian ensin ihan väärin. Luulin, että kuvio oli jotenkin ilmakuva puutarhapalstoista, ja siksi nimittelin peittoa tekovaiheessa ”aitausmaiseksi”. Onneksi älysin opin tämänkin asian. Mainitsin otsikossa juonipaljastuksen, enkä tietenkään tarkoita televisiosarjan, elokuvan tai kirjan juonipaljastusta, vaan paljastan oman juoneni. Olen esitellyt punaista tilkkupintaa, jossa ei näyttäisi olevan mitään erikoista. No ei siinä olekaan mitään erikoista – vain 16cm x 22cm suorakaiteita ommeltuna yhteen. Juoneni on kuitenkin muokata suorakaiteet palapelin palojen näköisiksi applikoimalla saumojen

Ajattelin vuosi sitten Mod Pop-/Mod Op –kuvioita eli juoponpolkuja. Hahaa, juoponpolkupeitto on nyt melkein valmis. Entä 2 vuotta sitten  Elokuun lopulla 2011 olin saanut valmiiksi kivan tyynynpäällisen, jolle annoin nimen ”Kissa mustikassa”. Kissat eivät taida oikeasti käydä mustikassa – jotkut koirat sen sijaan taitavat syödä mustikoita. Olin aika tyytyväinen, että sain nyppyyntyneen tyynynpäällisen tilalle tämän kivan. Paljastan samaisessa postauksessani myös, etten ole oikea käsityöläinen.

Olin vihdoin leikannut tarpeeksi monta palaa tähän uusimpaan tilkkupeittoon, ja saatoin järjestellä koko peiton palat valmiiksi. Tässä yleiskuva: Välillä tuntuu, etten oikein sovellu tilkkuilijaksi, kun sössin kaikenlaista käsittämätöntä. Tässä vaiheessa peittoa tiedän tehneeni ainakin kolme erilaista tilkkumokaa. Tilkkumoka 1: (Tästä ei ole kuvaa.) Laskin puuttuvien palojen lukumäärän ainakin kolme kertaa ja leikkasin mielestäni tarpeeksi paloja kaksi kertaa. Kolmannella palojen asettelukerralla ihmettelin edelleen, miksi palat eivät riitä. Onneksi löysin useita leikattuja paloja eri paikasta kuin mihin olin pinonnut kaikki muut palat. Tilkkumoka 2: Peittoon tulevan kuvion olen matkinut Minua inspiroi tietty tilkkupeitto, mutta suunnittelin itse, minkä kokoisia paloja leikkaisin. Valitsin varta vasten palojen leveydeksi 16cm, että voin leikata kankaista suoraan viivaimeni levyisiä soiroja. Miten on mahdollista, että yksi pala (tietenkin taas yhtä lempikankaistani) on senti

Asettelin leikkaamani suorakaiteet peittopinnaksi sommitteluseinälle lattialle ja tarkastelin, syntyisikö paloista ajattelemani näköistä tilkkupintaa. Periaatteessa ok, mutta muutama pala näyttää liian epätasaisen väriseltä. Ne pois. Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä punaisia ja sommittelin pintaa uudelleen. Äh, miten harmittaa, kun päivänvalo ei enää tahdo riittää. Kattovalojen loisteessa kuvista taas tulee sumeita ja epämääräisen värisiä. Tässäkin kuvassa valoa riitti vain osaan palapintaa. Vaaleammassa yläreunassa näyttää tältä: Peiton alareunasta puuttuu vielä tummia punaisia paloja, mutta onneksi minulla sentään on, mistä leikata. Sattumalta olen hamstr ostanut varastoon myös tähän sopivia kankaita. Vieläkään en kerro tulevasta peitosta enempää. Teen kyllä punaisen pinnan, mutta se ei tule olemaan aivan näin yksinkertainen. Pysykää kanavalla, niin jossain vaiheessa kerron!