Tilkunviilaaja

Ensimmäisenä valmistujaiskuva (ja nyt vasta tajusin, että unohdin kuvasta hienon Tilkunviilaaja-kylttini): Ravistuneella puutarhapenkillä poseeraavat uusimmat tilkkupussukkani, etualan Anttifantti ja taempana näkyvä Merikäärme.   Anttifantti-pussukka on tosi pieni, kooltaan vain seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 18 cm Korkeus noin 10,5 cm Pohjan leveys noin 6 cm.  Merikäärme-vetoketjupussukka on sentään hiukan isompi:  Leveys ylhäältä noin 18 cm Korkeus noin 12,5  cm Pohjan leveys 5 cm.  Kumpikin on Avoin-mallistoa. Palaan hetkeksi heidän aiempiin vaiheisiinsa. Tässä tikkaan Anttifantti-pussukan toista kappaletta: Kuvasta käy ilmi pari työtapaani. En kiinnitä tilkkupintaa ja vanua hakaneuloin, vaan nuppineuloin. Olen huomannut, että nuppineulat toimivat tehtävässä hyvin, jos tilkkupinta on riittävän pieni. Toiseksi kuvasta näkyy, että tikkaan tavallisella paininjalalla ilman yläsyöttäjää. Niin, enkä ole jaksanut käyttää tikkaamista helpottavaa ompelukoneen tason levikettäkää

Niin onnettomasti on päässyt käymään, että yhdellä tilkkupeitollani ei ole nimeä. Sitä on väheksytty myös muilla tavoin. Ompelin sen varta vasten Tyttären päiväpeitoksi, hänen huoneeseensa täydellisesti sopivaksi, mutta hän ei koskaan välittänyt siitä.  En ihmettele hänen mielipidettään, kun katson tilkkupeittoa nyt.  Ajatus oli ehkä hyvä. Minulla oli pariakin kivaa kissakangasta, joiden halusin pääsevän oikeuksiinsa tilkkutyössä. Tyttären huoneessa oli sinistä tapettia ja yksi vaaleankeltaiseksi maalattu seinä, joten sini-keltainen tuntui erinomaiselta tilkkutyöväritykseltä. Annan itselleni pisteitä monesta asiasta. Keksin mielestäni nokkelasti, että kehystäisin isommat blokit kolmiomaisilla paloilla, jotta ne näyttäisivät pompehtivan valmiissa tilkkupinnassa. Se olikin kiva idea! Tykkään siitä, että tummimmat ysiblokit ovat peiton alareunassa, ja että ysiblokit vaalenevat ylöspäin.   Peiton pienimmät neliöt on koottu luovasti raidallisiksi. Taisin käyttää ”pinoa ja leikkaa” -menetelm

Hmmm, marraskuu ei taida olla kovinkaan monen lempikuukausi. Eteläisen Suomen asujalle marraskuu tuo mieleen märän pimeyden ja ehkä loskan… Mutta mennään silti ilon kautta! Ensimmäiseksi esittelen Tuikkikaa-tilkkupeittoa käytössä. Kaunis mallini poseeraa somasti:   Tilkkutyöasiana tänään on pikkutilkkujen lähes sietämätön riittävyys. Nostin ompelupöydälle pari pienehköä pinoa vielä pienempiä tilkkuja kokeillakseni, syntyisikö niistä säännönmukaisempaa pintaa kuin omat ”kaikki käyvät” -pintani. Ehkä kuvastakin näkee, etteivät tilkkuni kovin isoja ole!   Otin ensin käteen pienen palan ja ympäröin sen toisen värisillä, mielellään melko pitkulaisilla tilkuilla hirsimökkityyliin. Yllätyin, että jäännöspalapinoista ja -säilyttimistä löytyi vähällä vaivalla jokaiselle keskipalalle ympäristö.   Kuvan toinen tilkkupinta on vähemmän järjestelmällinen. Sen osat löytyivät jäännöspalasäilyttimestä ja päätin käyttää ne pussukan toiseen puoleen. Tikkasin tilkkupinnat bambuvanuun niin, että vanun ja

Ompelupöydän viereiselle hyllylle oli kertynyt sen verran jäännöspaloja, että pidin parhaana rakennella niistä pari uutta tilkkupintaa. Eipä aikaakaan, niin tilkkupinnat olivat pussukan muotoiset! Annoin tälle luomukselle nimen ”Silittämättä siisti”. Kissa ja silitysraudat veivät ajatukset luontevasti silittämiseen. Tavoittelin pussukalle varovaisesti vähän leveämpää ja matalampaa muotoa, mutta epäonnistuin. Samanlainen epämatala tästä taas syntyi kuin yleensä pussukkani ovat.  Silittämättä siisti -tilkkupussukka oli vähällä saada pinkin vetoketjun, mutta viime tingassa vaihdoin violettiin. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän särmää tai yllätystä pussukkaan.  Tikkauksiin otin inspiraation tilkkujen muodoista. Löysin toiseen pintaan Sinivuorten yö -tilkkupeiton tähtiblokeista jostain kumman syystä yli jääneen sakarapalan, jonka tummansininen osuus tuntui vaativan selkeää tikkausta. Tummansinisiä reunoja pitkin kulkevat viivat jatkuvatkin yli koko tilkkupinnan.  Toiselta puolelta löy

Miten voi olla, etten vielä ollut nimennyt yhtäkään pussukkaa Johtolangaksi? Minä, joka luen ahkerasti dekkareita ja katson etsiväsarjoja?! Korjasin epäkohdan ja tässä hän on – Johtolanka-vetoketjupussukka: Johtolanka-vetoketjupussukasta tuli taas aika pieni ja jotenkin neliön muotoinen. Minun täytyy kyllä ruveta kokoamaan leveämpiä tilkkupintoja, jotta saan syntymään matalampia pussukoita. Tämän koko on nimittäin suunnilleen seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 19 cm Korkeus noin 17,5 cm Pohjan leveys noin 8,5 cm.  Se näyttää toiselta puolelta tällaiselta:   Johtolanka-pussukka on Avoin-mallistoa eli ompelin sen Noodleheadin maanmainion Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti. Se on toiselta puoleltaan tikattu risteävin kaarikuvioin, toisella puolella on alaspäin levenevät ommelraidat. Käytin villavanua ja sijoitin vanun ja tilkkupinnan väliin palan melkein puhki hiutunutta pussilakanaa. Kuvasta ehkä näet, että villavanu on aika kuohkeaa: Vuorikankaaksi laitoin Marimekon L

Varmaan te lukijat osasitte aavistaa, että tulossa on muutama peräkkäinen pussukka-aiheinen kirjoitus, kun esittelin vastikään uusia tapoja tikata tilkkupinta. Mitä muutakaan valmiiksi tikatuista pinnoista loihtisi kuin vetoketjupussukan tai kolme?!?! Saanhan siis esitellä, Xanadu-pussukka tilkuista: Xanadu-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 16 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Uusimman pussukan vuoriin löytyi vaaleaa, sulokukkaista kangasta, jonka valitsin Kangasvuokko-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Tällä kertaa pussukan nimi oli helpompi keksiä – ja toisaalta yhtä vaikea kuin eilen. Kävin ottamassa kirjoitukseeni kuvat, jotka käsittelin sopivan kokoisiksi blogiin. Nimesin ne uudelleen, ja kun pussukalla ei vielä ollut nimeä, kirjoitin tiedostonimeen sille kohdalle vain ”xxx”. Äksiä katsellessa putkahti mieleen Xanadu, josta esoteerinen 60-luvun bändi Dave, Dee Dozy, Beaky, Mick and Tich

Yksi suosituimmista blogikirjoituksista kautta aikojen on ”kolme tapaa tikata tilkkupinta”. Otsikko kuulostaa ohjeelta, mutta en siinä varsinaisesti ohjeista, näytän vain. Nyt esittelen kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta, koska pystyn siihen – minulla nimittäin sattuu olemaan sopivasti tikatut esimerkit, joista on kuva. Tällä kertaa lisään myös muutaman ohjeistavan sanan kuvien väliin. Ensimmäisenä vinoviivat: Koska tilkkupinnassani oli pari kolmiomaista palaa, käytin niiden muotoa mallina ja ompelin kärkimäisen kuvion suoralla tikillä. Jatkoin aina paininjalan päästä, kunnes pinta täyttyi. Etsin pari seurattavaa linjaa lisää ja ompelin samalla tavalla. Toisen tilkkupinnan keskikohdalla oli alue, jota halusin vaalentaa. Ompelin siihen tiheämmät, kolmion reunoja myötäilevät viivat. Seuraavaksi esittelen tämänhetkisen suosikkikuvioni! Risteävät kaaritikkaukset: Olen ommellut risteävät kaarikuviot jo ties kuinka moneen pussukkaan ja ompelin samalla pyöreällä mallill

Onko Orvokki-niminen tilkkupussukkani kuin orpolapsi, jonka joku on häätänyt lumeen ja kylmään? Vastaan: ei ole. Toki kuvassa näkyy lumipeitteinen, orvon kukaksikin nimitetty orvokki, mutta Orvokki-pussukka pääsi heti kuvauksen jälkeen sisään lämpimään eikä sen tarvinnut mennä ulos ennen kuin siellä oli paljon kivampi ilma! Tällainen: Ompelin Orvokki-vetoketjupussukan tilkuista, jotka olin järjestellyt väreittäin laatikoihin. Käytin toiselle puolelle keltaisia ja mustia tilkkuja ja toiselle puolelle enimmäkseen violetteja ja vain vähän keltaista. Keltasävyisen pussukkapinnan keskivaiheille sattui erityisen musta tilkku, jota päätin vaalentaa tikkauksella. Tilkku tarjosikin sitten muotonsa koko tikkauskuviolle. Toisella puolella ei ollut vastaavanlaista tilkkua, mutta kolmiomaisista paloista ideoin kulmikkaan spiraalikuvion. Taaimpana on kolmas tikattu tilkkupinta, joka tulee toiseen pussukkaan. Jos haluat tietää, miten spiraalikuvio ommellaan, tutustu ohjeeseeni ”N

Ompelin sinisistä tilkuista pienen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen Muu-au. Tällä puolella asustelee se ”muu”: Ja toiselta puolelta löytyy elikko, joka sanoisi ”miau”: Käyttelin Muu-au-pussukkaan tosiaan sinisiä tilkkuja, jotka jäivät yli sinisistä economy-blokeista tai jotka eivät ylipäätään riittäneet blokkipaloiksi. Tilkkupintoja kootessani etu- ja takakappale eivät olleet saman kokoisia tai muotoisia. Jouduin täydentämään paloja suunnasta jos toisestakin. Kuvasta näkee myös, etten malttanut pitäytyä pelkissä sinisävyisissä kankaissa. Oranssi-pinkki-vihreä pala tempautui mukaan melkein omin voimin. Sitten piti keksiä, miten tikkaisin. Kaaritikkauksia on niin helppo surauttaa, että minulla on aina suuri houkutus valita juuri se kuvio. Nytkin valitsin: Vuorikappaleessa on Kangasvuokko-tilkkupeiton pintaa ommellessani poistamiani vaaleita välineliöitä. Huomasin nimittäin kesken ompelemisen, että pinnasta oli tulossa jotenkin blaah. Diagnosoin tuntem