osaan korjata.

Minulla on vakiovastaus, kun perheenjäsenet pyytävät korjaamaan vaatekappaleitaan tai esimerkiksi lyhentämään hankkimiensa housujen lahkeita: ”On epäreilua pyytää tuollaista Tilkkutaiteilijalta”. Se on vitsi, sillä en ole vielä kieltäytynyt näistä töistä. Toimitusajat ovat saattaneet kuitenkin olla mitä sattuu.

Tilkkutaiteilijaa voi kuitenkin pyytää korjaamaan (kovassa ja/tai pitkäaikaisessa) käytössä rikkoutuneita tilkkutöitä! Niin teki rakas siskonikin. Hänen omistamastaan ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeitosta oli yksi blokki hajonnut lähes kokonaan.

Katastrofi oli minun syytäni! Ei olisi pitänyt valita käytettyä lakanaa eikä harvaan kudottua puuvillatilkkua tilkkupeiton materiaaliksi. Tässä vielä toinen kuva risaisesta blokista:

Ruoho on vihreämpää -tilkkupeitto on kyllä palvellut toistakymmentä vuotta – ompelin sen vuonna 2012 ja esittelin sitä kirjoituksessani nimeltä valmis sinisävyinen tilkkupeitto. 

Kirjoituksen kuvat ovat syksyisen vihreitä ja kivoja, mutta niiden laatu ei huimaa päätä. Nykyisellä kännykkäkameralla otetut kuvat ovat paljon terävämpiä. Otinkin peitosta kuvan ennen korjausoperaatiota, huhtikuun alun hangilla.

Rikkoutuneen blokin Marimekko-osuudet olivat priimat, joten päädyin korvaamaan vain keskineliön, sen valkoisen kehyksen ja valkoiset palkit. Osasin ommella jokseenkin oikean kokoisen keskineliön kehyksineen, sillä minulla oli muistiinpanot tallella! Olin erittäin kiitollinen menneelle itselleni, että olin merkinnyt muistiin palojen koot.

Piirsin vielä blokin pinnassa olevan tikkauskuvion itselleni malliksi ja applikoin sitten uudet kappaleet rikkoutuneiden palojen päälle.

Tämä korjaus olisi riittänyt ehjäämään peiton, mutta en pystynyt jättämään blokkia tikkaamattomaksi. Niinpä tikkasin uudet linjat korjauspalojen päälle – käsin tikkaamalla.

Ta-daa!x Peitossa näyttää olevan muitakin hauraita kohtia, mutta ne eivät ole rikki vielä. Olen toistaiseksi jättänyt ne silleen. Sisarellani oli myös toinen käytössä kulunut teos – Idänsinililja-tilkkulaukku. Sen sangat olivat suunnilleen riekaleina ja pohjan nurkat olivat myös rispaantuneet. Tuollaisten vikojen korjaaminen oli helppoa!

Irrotin sangat ja otin talteen pyykkinarut sankakankaiden sisältä. Katsoin ompele vetoketjulaukku -kirjoituksestani sankojen mitat ja leikkasin ja taittelin uudet kangasosat, joiden sisään ompelin entiset pyykkinarupätkät. Taas olin aiemmalle minälleni kiitollinen!

Harkitsin lyhyesti, että olisin ommellut laukun alanurkkiin pyöreät paikat, mutta ne eivät tuntuneet sopivilta. Käytin paikkoina aiemmin ompelemiani kuusikulmioita.

Idänsinililja-vetoketjulaukku on taas valmiina käyttöön – eikä käyttäjän enää tarvitse hävetä laukun rispaantuneita sankoja tai nurkkia. Tämä tilkkutaiteilija toteuttaa mieluiten uusia projekteja, vaikka aiempien teosten korjaaminen ja niiden käyttöiän pidentäminen on palkitsevaa. Siksi korjausurakan jälkeen kannattaa vähän lepäillä, vaikkapa Saken esittelemällä intensiteetillä.

Hän uinuu söpösti Matka maailman ympäri -tilkkupeitollani, joka valmistui vuonna 2016. Se ei vielä vaadi korjailua, vaikka jouduin kyllä pesemään osia siitä ennen kuin edes ehdin ottaa sitä käyttöön. (Kerron tästä linkin takana olevassa kirjoituksessani.)