sininen taustakappale.

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina.

Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen.

Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja.

Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein pari mitta- tai arviointivirhettä. Jouduin jatkamaan pariakin palaa kummallisen pienellä pätkällä, joten taustakappaleesta tuli todellinen tilkkutäkki. (Ai mutta sehän onkin hyvä asia!)

Kun taustakappale oli jotenkin ommeltu kokoon, jouduin suoristamaan sen nurmikolla. Se oli ainoa paikka, mihin sain kappaleen levitetyksi suorana. Onneksi ei ollut talvi.

Sitten olivat sekä tilkkupinta että sen taustakappale valmiina vietäviksi Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.

Löysin tähän uuden tikkauskuvionkin, Forget-me-not-nimisen. Lemmikki on Tyttären lempikukka, joten tikkauskuvio sopii tähän nimeä myöten!

Tuskin maltan odottaa, että saan tikatun työn takaisin ja pääsen taas tasoittelemaan sen ja kanttaamaan. (Hahaha!) Työllä on kyllä nimi jo valmiina, niin että nimilapun voisin kirjoittaa vaikka saman tien!

Ei, taidan sentään tehdä jotain hyödyttömämpää ensin.