i-ha-na!

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset!

Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen.

Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen.

Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin:

Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu.

Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja reunakaitaleisiin kuplivia suoria viivoja, mutta samaiseen peittoon ompelemani mutkittelevat viivat näyttivät aluksi niin kamalilta, että hylkäsin työn pitkäksi aikaa. Mietin, pitäisikö ompeleet purkaa. En purkanut, vaan tein lisää, ja sinne ne kamaluudet solahtivat eivätkä haitanneet kokonaisuutta.

Nuo työlään tikkaamisen ajat ovat onneksi mennyttä!

Tilkkupeitto on mestaritikkaajan jäljiltä lisäksi reunoistaan harsittu yhteen, jolloin reunojen suoristaminen sujuu leikiten.

Nyt vain pitää ponnistella, että löydän peittooni sopivan reunakanttikankaan, ja että saan aikaiseksi tasoittaa sen (vaikka tasoittaminen ON helppoa, niin siihen ryhtyminen käy minulta kankeasti).