toisen roska.

Toisen roska voi olla toisen aarre, niinpä! Minulta ei tietysti jää roskia, koskapa en pysty heittämään oikein mitään pois, mutta pystyn sujuvasti ihastelemaan toisten roskia.

Töölön Tilkkupajan Soile ei esimerkiksi tarvitse pieniä vanupaloja, ja mihin hän niitä tarvitsisikaan, kun hän ei pysty tekemään pienempää tilkkupintaa kuin 2,5 m x 2,5 m tai niillä main!

Satuin onnekseni olemaan paikalla, kun hän setvi hyllyään ja hänelle epäkäytännöllisen kokoiset vanupalat ovat minulle perin sopivia, kun rakentelen Tilkunviilaaja-pussukoita. Sain vielä kankaankin kaupan päälle!

Jos joudun tekemään lisää violettisävyisiä tilkkublokkeja, leikkaan takuulla tästä ensimmäiset palat! 

Äkkiseltään arvioin, että näistä vanuista saan topakkuudet ainakin viiteen tilkkupussukkaan. Ehkä useampaankin. Mikä säästö minulle!

Jotenkin tuntuu myös järkevämmältä leikata tilkkupussukan vanut pienehköistä paloista eikä pakkakokoisesta vanupalasta.

Roskien kierrättäminen hienoiksi lopputuloksiksi on blogipiirissäni näköjään pienoinen trendi. Juuri luin, miten Marle oli pelastanut risat farkut viime hetkellä ja jo ommellutkin aarremateriaalista kivan laukun.

Sini-violettisävyisestä jäännöspalatilkkutyöstä puheen ollen, punaiset tilkkublokkini näyttävät tällaiselta (ennen kuin olen silittänyt saati tasoitellut niitä):

Uusi kierros ei synny ihan näistä kappaleista, ja vähän aikaa joudun muutenkin pitämään näitä pankolla, kun selvitän, miten paljon ja mitä punaisia paloja vielä tarvitsen palapelityöhöni.

Tiedoksi teille, jotka odotatte postauksiani: nyt lähden matkalle enkä (taaskaan) pysty päivittämään blogiani muutamaan päivään.