pinkki-turkoosi tilkkupussukka.
Käytin pinkki-turkoosiin tilkkupussukkaan paljon samoja kankaita, jotka yhdistelin mielestäni epämieluisasti Avosydän-pussukkaan. Löysin mukaan jopa pari koira-aiheista tilkkua! Lopputulos on sata kertaa mieleisempi minulle. Tässä siis valmis Koiranpoika-vetoketjupussukka tilkuista:
Koiranpoika-nimen pussukka sai, kun mietin mielessäni koiriin viittaavia sanoja. Yhtäkkiä muistin melkein kahdenkymmenen vuoden takaa vauvaleikkilorun, jolla huvitin silloista vauvaani.
Kiikerin, kiikerin, kissanpoika,
koikerin, koikerin, koiranpoika.
Luuputin, luuputin, luppakorva,
tepytin, tepytin, teppylijalka.
Tepytintepytinteppylijalka!
Pussukan nimi on siis Koiranpoika, vaikkei sen väritys olekaan perinteisen poikamainen.
Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet jäivät näkyviin juuri ja juuri. Taas ahnehdin pussukalle alaspäin levenevää muotoa, ja yläreuna jäi vahingossa pikkuisen kapeammaksi kuin olin aikonut.
Pussukan mitat valmiina ovat:
Ajatelkaa! Päättelemällä päättelin, että lenksu on hyvä juuri tuossa reunassa suhteessa vetoketjun avautumissuuntaan. Ja aivan väärin päättelin. Jos lenksu on ranteen ympärillä ja haluaa lähteä vähän raottamaan pussukkaa, sen olisi paljon parempi avautua lenksun suunnasta. Silloin eivät tavarat putoaisi niin helposti ulos. Tiedän tämän aivan hyvin ja olen toteuttanut useita pussukoita oikeinkin, mutta nyt ajattelin väärin päin. Voi minua.
Pussukassa on yhdestä kankaasta ommeltu vuori ja toisesta kankaasta ommeltu sisätasku.
Vuori- tai sisätaskukangasta ei ole mukana pussukan tilkkupinnoissa.
Nyt pitäisi nopeasti tilata lisää Tilkunviilaaja-kangasmerkkejä! Joka kerta nivaskaa plaratessani huomaan, että niitä on vuosien mittaan huvennut. Olisikohan niitä enää parikymmentä jäljellä, tai sitäkään. Minähän ompelen parikymmentä pussukkaa ihan tuossa tuokiossa. (Tämä oli vitsi. Ei pussukoita yleensä synny pariakymmentä edes vuodessa.)
Taas jäi pussukan pohjan puolelle kivoja kankaita:
Ai niin, mutta tässä oli melkein pelkkiä kivoja kankaita yleensäkin, joten mikäs ihme se nyt on, että niitä osui pohjan puolelle?!
Koiranpoika-nimen pussukka sai, kun mietin mielessäni koiriin viittaavia sanoja. Yhtäkkiä muistin melkein kahdenkymmenen vuoden takaa vauvaleikkilorun, jolla huvitin silloista vauvaani.
Kiikerin, kiikerin, kissanpoika,
koikerin, koikerin, koiranpoika.
Luuputin, luuputin, luppakorva,
tepytin, tepytin, teppylijalka.
Tepytintepytinteppylijalka!
Pussukan nimi on siis Koiranpoika, vaikkei sen väritys olekaan perinteisen poikamainen.
Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet jäivät näkyviin juuri ja juuri. Taas ahnehdin pussukalle alaspäin levenevää muotoa, ja yläreuna jäi vahingossa pikkuisen kapeammaksi kuin olin aikonut.
Pussukan mitat valmiina ovat:
- Leveys yläreunasta 26 cm
- Korkeus noin 20 cm
- Pohjan leveys 9,5 cm
- Kantolenksun pituus 38 cm.
Ajatelkaa! Päättelemällä päättelin, että lenksu on hyvä juuri tuossa reunassa suhteessa vetoketjun avautumissuuntaan. Ja aivan väärin päättelin. Jos lenksu on ranteen ympärillä ja haluaa lähteä vähän raottamaan pussukkaa, sen olisi paljon parempi avautua lenksun suunnasta. Silloin eivät tavarat putoaisi niin helposti ulos. Tiedän tämän aivan hyvin ja olen toteuttanut useita pussukoita oikeinkin, mutta nyt ajattelin väärin päin. Voi minua.
Pussukassa on yhdestä kankaasta ommeltu vuori ja toisesta kankaasta ommeltu sisätasku.
Vuori- tai sisätaskukangasta ei ole mukana pussukan tilkkupinnoissa.
Nyt pitäisi nopeasti tilata lisää Tilkunviilaaja-kangasmerkkejä! Joka kerta nivaskaa plaratessani huomaan, että niitä on vuosien mittaan huvennut. Olisikohan niitä enää parikymmentä jäljellä, tai sitäkään. Minähän ompelen parikymmentä pussukkaa ihan tuossa tuokiossa. (Tämä oli vitsi. Ei pussukoita yleensä synny pariakymmentä edes vuodessa.)
Taas jäi pussukan pohjan puolelle kivoja kankaita:
Ai niin, mutta tässä oli melkein pelkkiä kivoja kankaita yleensäkin, joten mikäs ihme se nyt on, että niitä osui pohjan puolelle?!
Kommentit