terveiset Ranskasta!
Oo-la-laa, olen juuri kotiutunut Ranskassa pidetystä European Patchwork Meetingistä, joka pidettiin Elsassissa pääpaikkana Sainte Marie aux Minesin kylä.
Terveisiä yli tuhannen näyttelytyön parista!
Kestää hetken, että saan kuvani järjestykseen, joten kerron nyt vain muutamista vaikutelmista.
Trendit
Taidetilkkutöissä päällimmäinen trendi oli kankaalle tulostaminen, maalaaminen tai piirtäminen ja näin käsitellyn kankaan käyttäminen tilkku- tai tekstiilityössä.
Kansainvälisen European Patchwork Meeting –kilpailunkin voitti esimaalattu ja sen jälkeen todella taidokkaasti tikattu työ, eteläkorealaisen Kim Hye Sookin työ ”Dramatization of Memory” (koko 100cm x 95,5cm).
Hienot tikkaukset:
Osaako joku kertoa, miten voittajatyössä näkyy kilpailun teema ”Distortion”? Tämä on tietenkin upea työ, mutta en keksi, mitä vääristymää se esittää.
Tai ehkä tikkaukset ovatkin se vääristymä – nehän näyttävät krakleeraukselta?
Belgialaiselta Linda Colshilta oli useita töitä erikoisnäyttelyssä, tässä minua eniten miellyttänyt ”Rain on Persimmons” vuodelta 2009 (100cm x 100cm).
Hänen työnsä perustuivat kaikki printtiin ja painokuvioon sekä sommitteluun ja tikkaukseen, vain erittäin vähän kankaanpalojen yhdistelemiseen toisiinsa.
Kangastrendi myymäläalueella oli: valtava määrä kangasnyyttejä.
En muista, kenen loosista kuva on, mutta näitähän oli talo täynnä. Expoalueella oli toinen toistaan ihanampia kankaita myyviä kauppiaita vieri vieressä. Ah, mikä ihana runsaudenpula!
Varsinainen kangastrendi - Lukemattomista kankaista ehkä tämä kuvio oli yleisesti halutuin (kuviona lankarullan päitä):
Anteeksi kalsea salama! Otin kuvan myös ilman salamaa, mutta siitä tuli epäterävä. Tästä sentään näkee, mitä kuvassa on.
Toinen kuvan kangas oli oikein hauska löytö eli valmiiksi painettuja nimilappuja. Lappuja voi tulostaa itsekin, totta kai, jos sattuu omistamaan sopivan tulostimen. En omista. Siksi valmis kangas oli minulle tervetullut.
Kuva ei ole kummoinen – otin sen vähän sivusta ja se on aivan epäteräväkin! Voi minua.
Kuvassa on siis Anke Kerstanin ”Kaleidoscope II” vuodelta 2009 (130cm x 180cm). I-ha-na!
Toisena päivänä ehdimme jo eri kylään, missä oli esillä eteläafrikkalaisen tilkkukillan näyttely. Siellä oli paljon kiinnostavia ja upeita töitä, joista nostan esiin nyt tämän Pat Parkerin työn ”Windmills on My Mind” vuodelta 2004 (110cm x 120cm):
No höh, ovatko nämä vähän liian samaa värimaailmaa? Etsin otoksistani vielä yhden.
Otin Räiskäisin kuvan näyttelyalueella. Quilt & Co –nimisen liikkeen loosissa myytiin batiikkikankaita, joita muuten oli yllättävän paljon tarjolla muuallakin.
Claudia Pfeil oli ideoinut, ommellut ja tikannut ”Rainbow Bricks” –nimisen peiton vuonna 2012 (165cm x 202cm). Tarvikepaketti ohjeineen oli myynnissä myös. Eikö ole ihanan värikäs työ?!
”Messualueella” eli hopealaakson kylissä näytti välillä tältä:
Välillä satoi ja välillä oli pilvistä, mutta maisemat olivat koko ajan viehättävät ja ilmapiiri erinomainen. KAIKKI liikkeellä olleet ymmärsivät, miten ihania kankaat ja tilkkutyöt ovat!
Kestää hetken, että saan kuvani järjestykseen, joten kerron nyt vain muutamista vaikutelmista.
Trendit
Taidetilkkutöissä päällimmäinen trendi oli kankaalle tulostaminen, maalaaminen tai piirtäminen ja näin käsitellyn kankaan käyttäminen tilkku- tai tekstiilityössä.
Kansainvälisen European Patchwork Meeting –kilpailunkin voitti esimaalattu ja sen jälkeen todella taidokkaasti tikattu työ, eteläkorealaisen Kim Hye Sookin työ ”Dramatization of Memory” (koko 100cm x 95,5cm).
Hienot tikkaukset:
Osaako joku kertoa, miten voittajatyössä näkyy kilpailun teema ”Distortion”? Tämä on tietenkin upea työ, mutta en keksi, mitä vääristymää se esittää.
Tai ehkä tikkaukset ovatkin se vääristymä – nehän näyttävät krakleeraukselta?
Belgialaiselta Linda Colshilta oli useita töitä erikoisnäyttelyssä, tässä minua eniten miellyttänyt ”Rain on Persimmons” vuodelta 2009 (100cm x 100cm).
Hänen työnsä perustuivat kaikki printtiin ja painokuvioon sekä sommitteluun ja tikkaukseen, vain erittäin vähän kankaanpalojen yhdistelemiseen toisiinsa.
Kangastrendi myymäläalueella oli: valtava määrä kangasnyyttejä.
En muista, kenen loosista kuva on, mutta näitähän oli talo täynnä. Expoalueella oli toinen toistaan ihanampia kankaita myyviä kauppiaita vieri vieressä. Ah, mikä ihana runsaudenpula!
Varsinainen kangastrendi - Lukemattomista kankaista ehkä tämä kuvio oli yleisesti halutuin (kuviona lankarullan päitä):
Anteeksi kalsea salama! Otin kuvan myös ilman salamaa, mutta siitä tuli epäterävä. Tästä sentään näkee, mitä kuvassa on.
Toinen kuvan kangas oli oikein hauska löytö eli valmiiksi painettuja nimilappuja. Lappuja voi tulostaa itsekin, totta kai, jos sattuu omistamaan sopivan tulostimen. En omista. Siksi valmis kangas oli minulle tervetullut.
Kauneimmat työt
Valtavasta määrästä ihania töitä on vaikea valita kaikkein kauneinta. Kävelin heti toisella rastilla yhden erittäin kauniin työn ohi kuitaten sen vain lyhyellä vilkaisulla. Huomasin sen onneksi myöhemmin kun katsoin kauempaa.Kuva ei ole kummoinen – otin sen vähän sivusta ja se on aivan epäteräväkin! Voi minua.
Kuvassa on siis Anke Kerstanin ”Kaleidoscope II” vuodelta 2009 (130cm x 180cm). I-ha-na!
Toisena päivänä ehdimme jo eri kylään, missä oli esillä eteläafrikkalaisen tilkkukillan näyttely. Siellä oli paljon kiinnostavia ja upeita töitä, joista nostan esiin nyt tämän Pat Parkerin työn ”Windmills on My Mind” vuodelta 2004 (110cm x 120cm):
No höh, ovatko nämä vähän liian samaa värimaailmaa? Etsin otoksistani vielä yhden.
Claudia Pfeil oli ideoinut, ommellut ja tikannut ”Rainbow Bricks” –nimisen peiton vuonna 2012 (165cm x 202cm). Tarvikepaketti ohjeineen oli myynnissä myös. Eikö ole ihanan värikäs työ?!
”Messualueella” eli hopealaakson kylissä näytti välillä tältä:
Välillä satoi ja välillä oli pilvistä, mutta maisemat olivat koko ajan viehättävät ja ilmapiiri erinomainen. KAIKKI liikkeellä olleet ymmärsivät, miten ihania kankaat ja tilkkutyöt ovat!
Kommentit
yritin kovasti kuulostella, mutta en kuullut kenenkään puhuvan Suomea Hopealaaksossa, harmi, olisi ollut kiva nähdä.
Tilkkuterveisin
helena
Oli varmasti mahtava käydä ihailemassa tällaisia luomuksia ja imeä itseensä uusia ideoita.