kangasostoksia ja vielä yksi erikoisuus.
Mainitsinkin jo, ettei Saint-Marie-aux-Minesin European Patchwork Meeting –tapahtuman anti rajoittunut tilkkutyönäyttelyihin. Expoalue oli olennainen osa tapahtumaa, ja tilkkutyökankaiden, –tarvikkeiden ja –kirjojen tarjonta olikin mykistävä.
Kaffe Fassettin kuoseihin keskittynyt loosi oli yksi alueen kiinnostavimmista, sillä niitä kankaita ei tahdo löytää mistään. Silloinkin jos joskus näkee Kaffe Fassett –kuvioista kangasta, se on ainoa tai melkein ainoa laatuaan. Joten loosillinen hänen kuosejaan oli mahtava tapaus!
Ostin pienen määrän muutamaa kuosia. Heti takaisin hotellille päästyäni mietin, että noh, olisinhan voinut jotain huippukangasta ostaa vaikka mentrinkin.
Tässä kolme minulle mieluista kuosia nyssykkää paremmin näkyvissä:
Tosi monessa loosissa oli tarjolla valmiita kangasnippuja. Ostin useamman, ja minulle ehkä ominaisesti kuosivalinnat näyttävät … ööö … kirjavilta.
En ehkä minäkään käyttäisi kaikkia näitä samassa työssä.
Olin kaukaa viisaasti pakannut lähtiessäni matkalaukun vain puolilleen tai niille main, joten minun ei tarvinnut rajoittaa hankintojani (muuten kuin taloudellisista syistä tietysti). Nyt onkin edessä risareunojen siksakkaussulkeiset. Pesen kaikki kankaani ennen käyttöä, sillä epäilen, että käsittelyaineet ärsyttävät käsiäni ja sormiani. Ennen pesua siksakkaan kaikki risareunat. Siinä menee tovi poikineen.
Ihmettelin, mikä idea tässä punaisessa ja valkoisella kirjotussa peitteessä oli ja opin jotain aivan uutta tilkkupeittojen historiasta.
Tässä oli ”kymmenyspeitto” (Tithing Quilt) vuodelta 1924.
Infolappunen kertoi, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella jotkut amerikkalaiset seurakunnat keräsivät varoja ompelemalla kymmenyspeittoja. Seurakuntalaiset lahjoittivat meistä pieneltä tuntuvan summan, joka kuitenkin tuohon aikaan oli heille merkittävä lahjoitus, esimerkiksi 10-25 centiä, ja joku joka osasi kirjoittaa tai kirjoa kauniisti merkkasi henkilön nimen tilkkupeiton blokkiin, jolloin lahjoittajan nimi jäi muistiin. (Peitto oli vähän kuin entisaikain sponsoriseinä.)
Useimmat kymmenyspeitot ovat valkoisia ja niiden tekstit on kirjoitettu/kirjottu mustalla musteella tai punaisella kirjontalangalla, mutta tämä harvinaisempi peitto on punainen valkoisin kirjailuin.
Nimet järjesteltiin yleensä symmetrisesti blokkineliölle ja blokeista ommeltiin sitten kymmenyspeiton pinta.
Peitto oli yhdysvaltalaisen Jonathan Holsteinin kokoelmasta ja se oli kooltaan noin 190cm x 193cm.
Kaffe Fassettin kuoseihin keskittynyt loosi oli yksi alueen kiinnostavimmista, sillä niitä kankaita ei tahdo löytää mistään. Silloinkin jos joskus näkee Kaffe Fassett –kuvioista kangasta, se on ainoa tai melkein ainoa laatuaan. Joten loosillinen hänen kuosejaan oli mahtava tapaus!
Ostin pienen määrän muutamaa kuosia. Heti takaisin hotellille päästyäni mietin, että noh, olisinhan voinut jotain huippukangasta ostaa vaikka mentrinkin.
Tässä kolme minulle mieluista kuosia nyssykkää paremmin näkyvissä:
Tosi monessa loosissa oli tarjolla valmiita kangasnippuja. Ostin useamman, ja minulle ehkä ominaisesti kuosivalinnat näyttävät … ööö … kirjavilta.
En ehkä minäkään käyttäisi kaikkia näitä samassa työssä.
Olin kaukaa viisaasti pakannut lähtiessäni matkalaukun vain puolilleen tai niille main, joten minun ei tarvinnut rajoittaa hankintojani (muuten kuin taloudellisista syistä tietysti). Nyt onkin edessä risareunojen siksakkaussulkeiset. Pesen kaikki kankaani ennen käyttöä, sillä epäilen, että käsittelyaineet ärsyttävät käsiäni ja sormiani. Ennen pesua siksakkaan kaikki risareunat. Siinä menee tovi poikineen.
Kymmenyspeitto
Ranskan tilkkuyhdistyksen kokoamassa näyttelyssä näin tilkkupeiton, jollaisista en ollut ennen kuullut.Ihmettelin, mikä idea tässä punaisessa ja valkoisella kirjotussa peitteessä oli ja opin jotain aivan uutta tilkkupeittojen historiasta.
Tässä oli ”kymmenyspeitto” (Tithing Quilt) vuodelta 1924.
Infolappunen kertoi, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella jotkut amerikkalaiset seurakunnat keräsivät varoja ompelemalla kymmenyspeittoja. Seurakuntalaiset lahjoittivat meistä pieneltä tuntuvan summan, joka kuitenkin tuohon aikaan oli heille merkittävä lahjoitus, esimerkiksi 10-25 centiä, ja joku joka osasi kirjoittaa tai kirjoa kauniisti merkkasi henkilön nimen tilkkupeiton blokkiin, jolloin lahjoittajan nimi jäi muistiin. (Peitto oli vähän kuin entisaikain sponsoriseinä.)
Useimmat kymmenyspeitot ovat valkoisia ja niiden tekstit on kirjoitettu/kirjottu mustalla musteella tai punaisella kirjontalangalla, mutta tämä harvinaisempi peitto on punainen valkoisin kirjailuin.
Nimet järjesteltiin yleensä symmetrisesti blokkineliölle ja blokeista ommeltiin sitten kymmenyspeiton pinta.
Peitto oli yhdysvaltalaisen Jonathan Holsteinin kokoelmasta ja se oli kooltaan noin 190cm x 193cm.
Kommentit