blogiarvonta käynnissä. vanhaa ja uutta.
Blogiarvonta Tilkunviilaaja-blogin täyttäessä 3 vuotta: osallistu tämän postauksen ohjeiden mukaan.
**Blogiarvonta päättyi 3.11.2012**
(Voit mielellään kommentoida tätäkin blogiviestiä, vaikka se kommenttisi ei osallistukaan arvontaan.)
Koska teen kaiken liikenevän tilkkuaikani ruskeita 3 x 3 –paloja arvoitukselliseen tilkkupalapeliin, uutta on kehissä säälittävän vähän. Otin kuitenkin kuvia vanhoista töistäni. Tässä siis kaksi aikaa sitten tekemääni tilkkutyötä upouusissa kuvissa.
Koska valitsin raukeimman ottamani kuvan, siinä ei näy, miten Kissan silmät ovat melkein saman väriset kuin peiton vihreä.
Nimettömäksi jäänyt tilkkupeittoni valmistui noin vuonna 1995. Se on mielestäni liian kontrastiton, mutta se on ollut erilaisissa käytöissä koko ajan valmistumisestaan saakka, joten ei sitä voi pitää täysin epäonnistuneena.
Peiton valmistamisesta muistan, miten pöljästi sen tein. Olin sen verran perillä toteutustekniikoista, että käytin sinänsä joutuisaa kaitaletekniikkaa, mutta en halunnut sitoutua harrastuskokeiluun, joten en ostanut mitään apuvälineitä. Kaitaleet tein niin, että ensin mittasin ja merkitsin kankaan nurjalta lyijykynällä ja sen jälkeen leikkasin kaitaleet viivoja pitkin saksilla. Kun olin yhdistänyt kaitaleet, merkitsin neliöt kankaalle lyijykynällä käyttäen mallineena postin osoitteenmuutoskortista leikattua neliötä. Sen jälkeen leikkasin neliöt viivoja pitkin, edelleen saksilla.
Minusta tuntui aivan järkevältä käyttää pitkät ajat tähän työhön, jottei minun tarvitsisi ostaa erikoisleikkuria, viivainta ja leikkuualustaa!
Talviomenoita-peitto valmistui vuonna 2009. Tein sen Crazy Mom Quilts –blogin "One a day (9-patch) quilt along" -ohjeiden mukaan. Hmmm… olikohan tämä ensimmäinen tekemäni tilkkupeitto sitten vuoden 1995 jälkeen? Eiköhän.
Halusin käyttää omenakuvioista kangasta, jota minulla oli paljon (ja jota on mielestäni vaikea sovittaa mihinkään muuhun kankaaseen), ja teinkin siitä jokaiseen blokkiin keskusneliön. Käytin tähän minulla jo olleita kankaita, erityisesti pienehköjä jämäpaloja. Reunakaitaleet on leikattu kankaista, joita syyrinkiläiset tilkkuystäväni ovat lahjoittaneet minulle.
Tein ensin blokit (ja muutaman ylimääräisenkin) ja asettelin ne sen jälkeen silmääni miellyttävään järjestykseen. Vinkki - Käytin apuna kännykkäkameraa. Otin kuvan asettelusta ja katsoin sitä kännykän näytöltä. Kauniista ja soljuvasta sävyjen vaihtelusta poikkeavat palat oli näin helppo löytää.
Työ on ollut käytössä valmistumisestaan asti olohuoneen torkkupeittona.
Hei, ja muista osallistua blogiarvontaan! Voit osallistua tässä postauksessa annettujen ohjeiden mukaan. Voit voittaa pussukan, puhumattakaan osaksesi lankeavasta valtavasta ihailusta, jos satut arvaamaan oikein!
**Blogiarvonta päättyi 3.11.2012**
(Voit mielellään kommentoida tätäkin blogiviestiä, vaikka se kommenttisi ei osallistukaan arvontaan.)
Koska teen kaiken liikenevän tilkkuaikani ruskeita 3 x 3 –paloja arvoitukselliseen tilkkupalapeliin, uutta on kehissä säälittävän vähän. Otin kuitenkin kuvia vanhoista töistäni. Tässä siis kaksi aikaa sitten tekemääni tilkkutyötä upouusissa kuvissa.
Ensin tosi vanha tilkkutyö
Kissa tykkäsi tänään lepäillä sohvalla, ensimmäisen valmistamani täyskokoisen tilkkutyön päällä.
Koska valitsin raukeimman ottamani kuvan, siinä ei näy, miten Kissan silmät ovat melkein saman väriset kuin peiton vihreä.
Nimettömäksi jäänyt tilkkupeittoni valmistui noin vuonna 1995. Se on mielestäni liian kontrastiton, mutta se on ollut erilaisissa käytöissä koko ajan valmistumisestaan saakka, joten ei sitä voi pitää täysin epäonnistuneena.
Peiton valmistamisesta muistan, miten pöljästi sen tein. Olin sen verran perillä toteutustekniikoista, että käytin sinänsä joutuisaa kaitaletekniikkaa, mutta en halunnut sitoutua harrastuskokeiluun, joten en ostanut mitään apuvälineitä. Kaitaleet tein niin, että ensin mittasin ja merkitsin kankaan nurjalta lyijykynällä ja sen jälkeen leikkasin kaitaleet viivoja pitkin saksilla. Kun olin yhdistänyt kaitaleet, merkitsin neliöt kankaalle lyijykynällä käyttäen mallineena postin osoitteenmuutoskortista leikattua neliötä. Sen jälkeen leikkasin neliöt viivoja pitkin, edelleen saksilla.
Minusta tuntui aivan järkevältä käyttää pitkät ajat tähän työhön, jottei minun tarvitsisi ostaa erikoisleikkuria, viivainta ja leikkuualustaa!
Paljon uudempi tilkkutyö
Talviomenoita-tilkkupeitto kuuraisella ja vähän lumisellakin nurmikolla:
Talviomenoita-peitto valmistui vuonna 2009. Tein sen Crazy Mom Quilts –blogin "One a day (9-patch) quilt along" -ohjeiden mukaan. Hmmm… olikohan tämä ensimmäinen tekemäni tilkkupeitto sitten vuoden 1995 jälkeen? Eiköhän.
Halusin käyttää omenakuvioista kangasta, jota minulla oli paljon (ja jota on mielestäni vaikea sovittaa mihinkään muuhun kankaaseen), ja teinkin siitä jokaiseen blokkiin keskusneliön. Käytin tähän minulla jo olleita kankaita, erityisesti pienehköjä jämäpaloja. Reunakaitaleet on leikattu kankaista, joita syyrinkiläiset tilkkuystäväni ovat lahjoittaneet minulle.
Tein ensin blokit (ja muutaman ylimääräisenkin) ja asettelin ne sen jälkeen silmääni miellyttävään järjestykseen. Vinkki - Käytin apuna kännykkäkameraa. Otin kuvan asettelusta ja katsoin sitä kännykän näytöltä. Kauniista ja soljuvasta sävyjen vaihtelusta poikkeavat palat oli näin helppo löytää.
Työ on ollut käytössä valmistumisestaan asti olohuoneen torkkupeittona.
Hei, ja muista osallistua blogiarvontaan! Voit osallistua tässä postauksessa annettujen ohjeiden mukaan. Voit voittaa pussukan, puhumattakaan osaksesi lankeavasta valtavasta ihailusta, jos satut arvaamaan oikein!
Kommentit