kanttausta.
Vielä kerran kiitokset lukuisista kanttausmielipiteistä, joita sain edelliseen postaukseeni kommentteina! Punainen yksivärinen oli kommentoijien keskuudessa suosittu, ja Tytär suhtautui siihen kovin palavasti. Siksi valitsin lopulta sen vaihtoehdon.
Leikkasin 6cm leveää täysvinoa kaitaletta kahdesta vähän eri sävyisestä punaisesta kankaasta, ompelin pötköksi eri sävyjä vaihdellen ja silitin kaitaleen kaksin kerroin.
Sitten tikattu peite piti tasoittaa. Minulla on mittaamiseen ja suoristamiseen aivan säälittävät työkalut: 150-senttinen mittanauha, liitukynä, leikkausalusta ja –viivain, pyöröleikkuri sekä lattia. Olen haaveillut laserviivaimesta, jolla saa vaakasuoran valoviivan seinälle, mutten ole ostanut sellaista. Silloinhan minulla pitäisi olla seinä, jolle ripustaisin tilkkutyön. Sellaista ei ole enkä pysty sellaista järjestämäänkään. Laserviiva jää siis haaveilun asteelle ja pitäydyn säälittävissä työkaluissani.
Peite hetki ennen reunojen suoristamista. Vasemmassa reunassa näkyvät mustat huitulat ovat peitteen alla olevan maton hapsuja.
Vielä kuva peitteen kääntöpuolesta, joka ei millään muotoa ole ihana. Enemmänkin se on tyyliä "kunhan on jotain kangasta".
Säälittävät työkalut tai ei, reunat tulivat suoriksi. Ompelin kaksinkertaisen vinokaitaleen peitteen oikealle puolelle, risareuna peiton reunan kanssa tasan. Ompelin tavallisen paininjalan päästä reunasta.
Käännän kaitaleen taitetun reunan nurjalle ja kiinnitän ommelviivaan käsin ompelemalla. Hidasta. Työlästä. Mutta siistiä jälkeä tulee:
Peite on melko pian valmis. Siitä tulee helmikuun valmis ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”.
Siksak-tilkkuja
Kiinnostuin kokeilemaan siksak-kuviota ilman kolmoiden leikkaamista/ompelemista. Ompelin 5cm leveät kaitaleet yhteen, mittasin syntyneen kokonaisuuden leveyden ja leikkasin neliöiksi.
Tai tarkoitus oli. Kiitos TYPERÄN neliöviivaimeni ÄLYTTÖMIEN numeromerkintöjen, sain leikatuksi viisi ( ! ) neliötä ja loput 12kpl leikkasin sentin liian kapeiksi. Numerot kulkevat viivaimen reunassa kahteen suuntaan ja katsoin merkintää väärältä asteikolta. En tehnyt tätä virhettä ensimmäistä kertaa. Syy on silti neliöviivaimessa.
Syytän typerää viivainta! Olin sille aivan raivoissani eilen huomattuani virheen. Numeroasteikon typeryyden lisäksi siinä on toinenkin raivostuttava piirre: se on liian sileä! Asetan sen kankaalle ja alan leikata, ja se luiskahtaakin vinoon.
Otin typerän neliöviivaimen esiin vain siksi, että siinä on perusviivainta tarkempi asteikko – periaatteessa.
Erehdykseni jälkeen siirryin käyttämään hyväksi havaitsemaani perusviivainta ja sain virheittä leikatuksi pari siksak-riviä lisää.
Näistä on tarkoitus syntyä tilkkulaukun pinta. Saumanvarahävikin laskeminen vain on niin haastavaa, etten viitsi paneutua siihen, vaan kokeilen summamutikkaperiaatetta. Ehkä lisään näihin riveihin vielä yhdet palat sivuille ja parit palat alas ja ylös ja katson, minkä kokoinen pinta siitä syntyy. Teen sitten sen kokoisen laukun kuin tästä tulee!
Leikkasin 6cm leveää täysvinoa kaitaletta kahdesta vähän eri sävyisestä punaisesta kankaasta, ompelin pötköksi eri sävyjä vaihdellen ja silitin kaitaleen kaksin kerroin.
Sitten tikattu peite piti tasoittaa. Minulla on mittaamiseen ja suoristamiseen aivan säälittävät työkalut: 150-senttinen mittanauha, liitukynä, leikkausalusta ja –viivain, pyöröleikkuri sekä lattia. Olen haaveillut laserviivaimesta, jolla saa vaakasuoran valoviivan seinälle, mutten ole ostanut sellaista. Silloinhan minulla pitäisi olla seinä, jolle ripustaisin tilkkutyön. Sellaista ei ole enkä pysty sellaista järjestämäänkään. Laserviiva jää siis haaveilun asteelle ja pitäydyn säälittävissä työkaluissani.
Peite hetki ennen reunojen suoristamista. Vasemmassa reunassa näkyvät mustat huitulat ovat peitteen alla olevan maton hapsuja.
Vielä kuva peitteen kääntöpuolesta, joka ei millään muotoa ole ihana. Enemmänkin se on tyyliä "kunhan on jotain kangasta".
Säälittävät työkalut tai ei, reunat tulivat suoriksi. Ompelin kaksinkertaisen vinokaitaleen peitteen oikealle puolelle, risareuna peiton reunan kanssa tasan. Ompelin tavallisen paininjalan päästä reunasta.
Käännän kaitaleen taitetun reunan nurjalle ja kiinnitän ommelviivaan käsin ompelemalla. Hidasta. Työlästä. Mutta siistiä jälkeä tulee:
Peite on melko pian valmis. Siitä tulee helmikuun valmis ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”.
Siksak-tilkkuja
Kiinnostuin kokeilemaan siksak-kuviota ilman kolmoiden leikkaamista/ompelemista. Ompelin 5cm leveät kaitaleet yhteen, mittasin syntyneen kokonaisuuden leveyden ja leikkasin neliöiksi.
Tai tarkoitus oli. Kiitos TYPERÄN neliöviivaimeni ÄLYTTÖMIEN numeromerkintöjen, sain leikatuksi viisi ( ! ) neliötä ja loput 12kpl leikkasin sentin liian kapeiksi. Numerot kulkevat viivaimen reunassa kahteen suuntaan ja katsoin merkintää väärältä asteikolta. En tehnyt tätä virhettä ensimmäistä kertaa. Syy on silti neliöviivaimessa.
Syytän typerää viivainta! Olin sille aivan raivoissani eilen huomattuani virheen. Numeroasteikon typeryyden lisäksi siinä on toinenkin raivostuttava piirre: se on liian sileä! Asetan sen kankaalle ja alan leikata, ja se luiskahtaakin vinoon.
Otin typerän neliöviivaimen esiin vain siksi, että siinä on perusviivainta tarkempi asteikko – periaatteessa.
Erehdykseni jälkeen siirryin käyttämään hyväksi havaitsemaani perusviivainta ja sain virheittä leikatuksi pari siksak-riviä lisää.
Näistä on tarkoitus syntyä tilkkulaukun pinta. Saumanvarahävikin laskeminen vain on niin haastavaa, etten viitsi paneutua siihen, vaan kokeilen summamutikkaperiaatetta. Ehkä lisään näihin riveihin vielä yhdet palat sivuille ja parit palat alas ja ylös ja katson, minkä kokoinen pinta siitä syntyy. Teen sitten sen kokoisen laukun kuin tästä tulee!
Kommentit
http://www.tilkkutarha.fi/catalog/product_info.php?cPath=37&products_id=1479 . Et todellakaan ole yksin liukumisongelman kanssa.