näistä en niin tykkää.

Lukijoille lienee tullut selväksi, että tilkkuilu on ehdoton lempiharrastukseni. Kankaat ovat ihania ja mieluiten puuhastelisin niiden parissa aina. Tilkkuiluun liittyy kuitenkin muutama juttu, joihin en ole yhtä ihastunut. Toisaalta olen huomannut, että jokaisen vähemmän kivan jutun voi välttää tai siihen käytetyn ajan minimoida, jos käyttää kekseliäisyyttä tai muuttaa toimintatapojaan.

En siis niin tykkää...

 

...kangasmenekin laskemisesta

En koskaan haluaisi laskea tai mitenkään arvioida tarvitsemani kankaan menekkiä etukäteen. Ajatus herättää minussa täyden vastustuksen. Ymmärtäisin tämän hyvin, jos olisin lahjaton laskija, mutta pärjäsin kyllä aikoinani koulumatikassa, joten siitä ei voi olla kyse.

Kangasmenekkiä ei tarvitse arvioida juuri mitenkään, kun tekee kaikki työt blokki kerrallaan aina niistä kankaista, joita on käsillä. Tähän tilanteeseen tosin pääsee vasta kun on sinnikkäästi ostanut riittävästi kankaita varastoon.

(Tästä kyllä tykkään, mutta postaus on ankea ilman kuvaa.)
Tämän Keisarinna Ramandu –tilkkupeitonkin ompelin etukäteen menekkejä miettimättä, niistä kankaista joita löysin reseptillä ”punaista keskelle; sen ymärille vaaleampaa ja uloimmaksi tummaa”.

Ohut punainen kehyskaitale on monesta palasta koottu, kuten näkyy, ja mustissa kehyksissäkin on useampaa ”mustaa” kangasta.

...tarkkojen palojen leikkaamisesta ja ompelemisesta

Olenkohan koskaan tehnyt yhtään tilkkublokkia tarkkojen mittojen mukaan niin, että pyrin tarkasti tietyn kokoiseen lopputulokseen? Block-of-the-Month-palojen leikkaaminen ja ompeleminen ei olisi minua varten. Minkä levyisiin saumanvaroihin pitäisi tuollaisessa blokissa pyrkiä? ”Paininjalan levyinen” ei ole standardi mitta, mutta sillä mitalla operoin itse. Jos pitäisikin ommella naftisti paininjalan levyinen? Tai vähän leveämpi? Apua.

Jos toteutankin jonkun blokkimallin, käytän vain suunnilleen-mittoja ja selvitän muutamalla harjoitusblokilla tarkat mitat. Valmiit blokkini mieluiten tasoitan sopivan kokoisiksi. En ompele niin auringontarkasti, että voisin jättää tasoitusvaiheen väliin!

...toistosta

Tilkkutöiden viehätys perustuu nimenomaan toistoon. Yksinäinen tilkkublokki ei yleensä tee vaikutusta, mutta kun niitä ommellaan monta yhteen, voi syntyä upeita kuvioita ja pintoja. Luulisi, että tilkkutöitä rakastava viihtyisi myös toiston parissa, mutta ehei! En halua ensin leikata 1560 palaa ja niistä ommella 211 samanlaista tilkkublokkia! Yäk! Tietysti saisin ehkä tilkkupinnan kokoon paljon nykyistä nopeamiin, mutta silti. Yäk!

Onneksi voin yleensä ommella yhden blokin kerrallaan tai vielä parempaa, ommella kerrallaan pari kangasta yhteen. Silloin voin tehdä luovan ja inspiroituneen valinnan monta kertaa useammin kuin jos päättäisin neljä eri blokkikangasta ja sen jälkeen vain toistaisin tätä valintaani.

...tietyn lopputuloksen tavoittelemisesta

Toiset tilkkuajat suunnittelevat työnsä värejä myöten etukäteen esimerkiksi paperille piirtämällä ja sen jälkeen toteuttavat taiteellisen näkemyksensä tilkkujen avulla. Ei ole minua varten tämäkään! Ehkä haluan välttää epäonnistumisen tunnetta siinä tapauksessa, ettei lopputulos näyttäisikään samalta kuin piirustukseni.

Ompelen tilkkublokkeja, kunnes niitä vaikuttaa olevan tarpeeksi monta (tilkkulaukkuun riittää vähempi määrä kuin tilkkupeittoon) ja sen jälkeen katson, miten ne voi järjestää kauniiksi kokonaisuudeksi vai voiko. Jos kokonaisuudesta tuntuisi puuttuvan jotain – vaikkapa vaaleaa – saatan tehdä lisää blokkeja.

Lukijakysymys 

Tykkäätkö sinä aivan kaikesta tilkkuiluun liittyvästä vai onko sinullakin joitain puoli-inhokkeja juttuja, joita välttelet? Miten vältyt niiltä?