jojot-tilkkulaukku takkuaa.
Kangasjojojen ”alustaksi” ompelemani tilkkulaukku on tuottanut ylimääräistä vaivaa. Tai rehellisyyden nimissä, syypää ei ole ollut laukku, vaan huoleton suhtautumiseni ja pyrkimykseni nopeaan valmistumiseen.
Alkuun laukun kokoaminen sujui mainiosti! Olin tosi tyytyväinen pohjakappaleeseen ompelemiini mutkittelevan suoriin tikkauksiin, ja kappale tuntui sopivan etu-/takakappaleeseen hyvin. Myös sivukappaleet sopivat pohja- ja päällikappaleisiin moitteettomasti.
Laukun päälliosan koottuani siirryin kokoamaan laukkuun vuoria.
Leikkasin vuorikappaleen japanilaisesta kirjasta ottamani ohjeen mukaisesti mutta unohdin, että laukkuun ommeltiin myös sivukappaleet. Ohjetta ei ole maailman yksinkertaisin seurata, koska piirrokset ja ompeluvaiheet on selitetty japaniksi. Numerot ovat onneksi samoja heillä ja meillä. Ompelin vuorin pussiksi ensin ilman sivukappaleita ja ihmettelin hetken, miksi siitä tuli laukun sisälle sovitettuna kummallisen pieni. Ei auttanut kuin lisätä sivukappaleet jälkikäteen.
Kun sitten ryhdyin sovittamaan vuori- ja päällikappaleita sisäkkäin, huomasin aikaisemmin tekemäni mokan. Olin ommellut laukun toisen päällikappaleen pohja- ja sivukappaleisiin kiinni ylösalaisin, ja yläreunaan tarkoitettu punainen kaitale olikin pohjalla.
Olin ommellut ja purkanut vuoria turhautumiseen saakka, joten päätin jättää mokani korjaamatta. Tämähän on tilkkulaukku!
Ryhdyin sitten ompelemaan sankoja, joista tulee keskeltä kurotut, laukun reunoja kohti levenevät. Eivät nekään syntyneet ihan niin kuin olin ensin ajatellut.
Seinävaatteen kanssa sujuu hyvin.
Panin laukun sankoineen lepäämään ja siirryin rakentamaan kukkaneliöihin perustuvaa tilkkuseinävaatetta.
Minulla ei ole kaavaa tähän työhön – kuten yleensäkään töihini. Koska neliöiden ympärille tulee mustat kaitaleet ja niiden risteyskohtiin epämääräiset tilkkutähdet, tein ensin kokeilun.
Kokeilin kahdella 8 senttiä leveällä kaitaleella, joihin ompelin tähden sakarat ja väliin värineliön. Näytti sopivan kokoiselta, joten tein sakarakaitaleita lisää.
Seinävaate näyttää rakentuvan ihan kivasti.
Tässä kuvassa neliöt ovat väärässä järjestyksessä verrattuna suunnittelemaani parhaaseen järjestykseen. Onneksi järjestys on tallennettu blogiini, mistä voin sen tarkistaa. Ei tarvitse miettiä samaa asiaa kahta kertaa!
Ompelen sakarat kaitaleiden päihin satunnaisen kokoisiksi. Otan vain kangastilkun, asettelen sen jotenkin kulmittain kaitaleen päälle ja ompelen suoran ompeleen. (Ensin täytyy tarkistaa, että sauman yli käännettynä tilkun kangas riittää peittämään kaitaleen kulman.) Ylimääräisen kankaan leikkaan pois. Kun muutamassa kaitaleessa on sakarat, käyn silittämässä ne.
Viisi kaitaletta vielä, ja pääsen ompelemaan niitä kiinni kukkaneliöihin. Sitten seinävaate näyttää taas vähän valmiimmalta.
Alkuun laukun kokoaminen sujui mainiosti! Olin tosi tyytyväinen pohjakappaleeseen ompelemiini mutkittelevan suoriin tikkauksiin, ja kappale tuntui sopivan etu-/takakappaleeseen hyvin. Myös sivukappaleet sopivat pohja- ja päällikappaleisiin moitteettomasti.
Laukun päälliosan koottuani siirryin kokoamaan laukkuun vuoria.
Leikkasin vuorikappaleen japanilaisesta kirjasta ottamani ohjeen mukaisesti mutta unohdin, että laukkuun ommeltiin myös sivukappaleet. Ohjetta ei ole maailman yksinkertaisin seurata, koska piirrokset ja ompeluvaiheet on selitetty japaniksi. Numerot ovat onneksi samoja heillä ja meillä. Ompelin vuorin pussiksi ensin ilman sivukappaleita ja ihmettelin hetken, miksi siitä tuli laukun sisälle sovitettuna kummallisen pieni. Ei auttanut kuin lisätä sivukappaleet jälkikäteen.
Kun sitten ryhdyin sovittamaan vuori- ja päällikappaleita sisäkkäin, huomasin aikaisemmin tekemäni mokan. Olin ommellut laukun toisen päällikappaleen pohja- ja sivukappaleisiin kiinni ylösalaisin, ja yläreunaan tarkoitettu punainen kaitale olikin pohjalla.
Olin ommellut ja purkanut vuoria turhautumiseen saakka, joten päätin jättää mokani korjaamatta. Tämähän on tilkkulaukku!
Ryhdyin sitten ompelemaan sankoja, joista tulee keskeltä kurotut, laukun reunoja kohti levenevät. Eivät nekään syntyneet ihan niin kuin olin ensin ajatellut.
Seinävaatteen kanssa sujuu hyvin.
Panin laukun sankoineen lepäämään ja siirryin rakentamaan kukkaneliöihin perustuvaa tilkkuseinävaatetta.
Minulla ei ole kaavaa tähän työhön – kuten yleensäkään töihini. Koska neliöiden ympärille tulee mustat kaitaleet ja niiden risteyskohtiin epämääräiset tilkkutähdet, tein ensin kokeilun.
Kokeilin kahdella 8 senttiä leveällä kaitaleella, joihin ompelin tähden sakarat ja väliin värineliön. Näytti sopivan kokoiselta, joten tein sakarakaitaleita lisää.
Seinävaate näyttää rakentuvan ihan kivasti.
Tässä kuvassa neliöt ovat väärässä järjestyksessä verrattuna suunnittelemaani parhaaseen järjestykseen. Onneksi järjestys on tallennettu blogiini, mistä voin sen tarkistaa. Ei tarvitse miettiä samaa asiaa kahta kertaa!
Ompelen sakarat kaitaleiden päihin satunnaisen kokoisiksi. Otan vain kangastilkun, asettelen sen jotenkin kulmittain kaitaleen päälle ja ompelen suoran ompeleen. (Ensin täytyy tarkistaa, että sauman yli käännettynä tilkun kangas riittää peittämään kaitaleen kulman.) Ylimääräisen kankaan leikkaan pois. Kun muutamassa kaitaleessa on sakarat, käyn silittämässä ne.
Viisi kaitaletta vielä, ja pääsen ompelemaan niitä kiinni kukkaneliöihin. Sitten seinävaate näyttää taas vähän valmiimmalta.
Kommentit