Tilkunviilaaja

Melkein kaikkein hauskinta tilkkutyötä on ommella pieniä, sattumalta käteen osuvia tilkkuja yhteen ja jatkaa, kunnes kooste on tarpeeksi suuri pussukkapinnaksi. Ehkä siksi pussukoita valmistuukin niin paljon!  Kerron nyt, miten ompelin improvisoituja pintoja pienistä tilkuista, jotka olivat vain sattuneet jäämään ompelupöydälle. Ensiksi otin käteen yhden tilkun ja etsin sille joko saman värisen tai väriin sopivan parin, jonka jokin mitta sopi mahdollisimman hyvin ensimmäisen tilkun johonkin reunaan. Kuvassa näkyy näitä pareja (ja muutama vähän kehittyneempikin sarja) odottamassa, että ompelisin saumat. Tasoitin tilkkuparien saumanvarat ja painelin sormella saumat sileiksi. Etsin pareille vastaavia pareja ja ompelin yhteen. Jatkoin näin – tai otin lisää tilkkuja ompelupöydän kasasta pinosta, kunnes saumoja oli sen verran, että oli syytä silittää palat siisteiksi. Silitetyt palat olivat jo sen kokoisia, että niistä alkoi voida visioida pussukkapintoja, tässä: Ensimmäinen pussuka...

Jotta ei pääse käymään niin, ettei kesäkuussa ilmesty yhtään blogikirjoitusta, tekaisen tähän jutun tyyliin ”joka vanhoja muistelee”. Aloitan kaukaisemmasta menneisyydestä eli kesäkuusta kymmenen vuotta sitten. (KYMMENEN VUOTTA! Kääk!) Julkaisin silloin juttuja melkein liukuhihnalta. Jaoin vaikka minkälaisia keskeneräiskuvauksia ja -kuvia! Silti taisin ylittää itseni julkaisemalla kesäkuussa 2014 kokonaista 24 blogikirjoitusta.  Kymmenen vuotta sitten Tasan kymmenen vuotta sitten juttuni ”näenkö punaista” kuulosti siltä kuin olisin puhunut itsekseni. Kuvat olivat myös kaikkea muuta kuin lavastettuja ja aseteltuja! Jutussani esiintyi esimerkiksi tällainen kuva: Tuosta aihiosta sukeutui myöhemmin Ruususen päiväuni -niminen tilkkupeitto. Olin valinnut siihen tosi nättejä kankaita. Olenkohan nyttemmin tullut kitsaammaksi? Käyttelen mieluiten resursseja enkä raaskisi leikellä pitkistä kankaistani juuri mitään… Viisi vuotta sitten Siirrytään aikajanalla eteenpäin. ”Kahdessadas” -nimis...

Tilkkutyö on ihanaa ja tuottaa minulle iloa lukemattomin tavoin. Tänään kerron satunnaisesti valitsemani seitsemän pientä ilon aihetta. 1. Terävä leikkurin terä.   Kivojen juttujen jakaminen tuli mieleen juuri tästä. Luin sosiaalisesta mediasta päivityksen, joka vakuutti jokaisen meistä olevan tuoreen ja terävän terän arvoinen. Pian sen luettuani menin vihdoinkin kaapille ja etsin sieltä vaihtoterän. Voi hyvänen aika, miten hienosti uusi terä leikkasikaan! Miksi, oi miksi odotin näinkin kauan ennen kuin heivasin tylsyneen terän?!? Milloin sinä olet viimeksi vaihtanut leikkuriisi terävän terän? Olisiko jo aika tehdä niin?  Pyöröleikkurin ylistystä lisää tässä blogikirjoituksessani. 2. Se, että on hyvät työkalut.  Leikkurista tulivat mieleen myös muut tilkkuilijan hyvät työkalut. Pidän ompelukoneistani. Käytän monikkoa, sillä minulla on varsinainen kone ja varakone. Varsinainen kone on ihana – siinä on syvä kurkku ja erinomainen valo, ja paininjalka laskeutuu automaattise...

Matkustetaan hei vähän ajassa taaksepäin, eli takatalveen, joka kuritti meitä reilut kaksi viikkoa sitten. Ikuistin uuden Gloria-tilkkupussukan ja tallensin samalla muiston yllättävästi vaihtuneesta säätilasta. Onnistuin tekemään Gloria-vetoketjupussukasta hiukan viimeaikaisia isomman. Se on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 27 cm  Korkeus noin 18,5 cm  Pohjan leveys noin 8 cm.  Päädyin taas tekemään Avoin-malliston kappaleen. Nykyiseen tyyliini viimeistelin vetoketjun pään kuusikulmion muotoisella lipareella. Se on vähän hitaampi valmistaa kuin suorakaiteen muotoinen, mutta sen päällitikkauksesta tulee yleensä siistimpi. Edellinen, Lyyra-tilkkupussukka pääsi krookusten viereen valmistujaiskuvaansa, ja niin pääsi Gloriakin. Tunnelma vain on viileämpi tässä: Pohdin tovin nimeä pussukalleni. Sen tilkkupinnoista ei lohjennut ajatuksen hiventä, joten päädyin katsomaan tilkkuteosteni nimiluetteloa. Sen lisäksi, että kirjaan tiedot valmistumisjärjest...

Tämän kevätkauden valmistuneisiin tilkkutöihin kuuluu myös Oikukas-nimen saanut tilkkupeitto, jonka värikkäät osuudet ovat kaikki jäännöspaloista eli resursseista ommeltuja. Inspiroiduin rakentamaan pintaa keikkuvista resurssipalaneliöistä, sillä tein vastaavia blokkeja myös Kylä lähtee -medaljonkityöhöni. Tilkkuneliöitä oli niin kiva rakennella! Kun ne silitti ja tasoitti, niistä tuli vielä hauskemman näköisiä. Ja niin kuin niin monesti, yhdestä neliöstä jäänyt, hyvin pieni pala sopi seuraavan neliön keskustaksi, joten päädyin tekemään aina vain yhden lisää, ja yhden lisää, ja yhden lisää… Olin tilkkupinnasta innoissani jo silloin kun sitä ei ollut vielä tikattu: Tikattu tilkkupinta oli kuitenkin paljon, paljon tikkaamatonta parempi. Ihanan aaltotikkauksen toteutti jälleen Soile Töölön Tilkkupajasta. Vastaavaa tikkauskuviota en pystyisi kotikoneella ompelemaan, vaikka haluaisin – enkä totisesti halua itse tikata näin isoa työtä! Oikukas on nimittäin kooltaan noin 183 cm x 213 cm...