Tilkunviilaaja

Eilen oli yön aikana satanut sen verran lunta, että sitä oli jäänyt maahan ja puihin. Ja ulkoportaille. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä jouduin lakaisemaan raput ennen kuin pääsin lehdenhakumatkalle aamulla. Eilen ompelin myös valmiiksi pussukan, melko pitkästä aikaa. Noususuhdanne-tilkkupeittoprojektista jäi yli muutamia blokkeja, joita katselin tässä eräänä päivänä. En voinut mitään: oli pakko ommella niitä yhteen ja valmistaa pussukka. Se sai erityisen päivän kunniaksi nimen Ensilumi. Eilen oli koko päivän niin märkää, että otin kuvat vasta tänään. Olin ensin antamassa pussukalleni nimen Lokakuu, mutta tarkistin sentään listoiltani ja niin vain olen yhdeksän vuotta sitten nimennyt jo yhden pussukan niin. Syksy ja syys ovat esiintyneet myös monessa nimessä, mutta sitten joku aivosoluistani päätyi putkauttamaan mieleen syksyn ensimmäisen lumen. Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on yleisilmeeltään harmahtava, varsinkin kääntöpuolelta. Ensilumelle käy yleensä niin, että

Olen näköjään työskennellyt pari, kolme viikkoa kolmen eri tilkkutyöprojektin parissa - saatuani Amity-kaavan valmiiksi ja siirrettyäni Käpylä-blokit vähäksi aikaa vaihtopenkille. Ensimmäiseksi tartuin työläimpään eli Blue North Strong and Free -blokkimallilla ompelemaani FPP-työhön. Blokkiin tarvittavien palojen leikkaaminen sujuu melko hitaasti ja ompeleminen vielä hitaammin. Lopputulos on kyllä näyttävä: Tässä on blokkiompelun aikaista tilannekuvaa. Leikkuri suihkii tämän tästä. Blokkiin tehdään kolmenlaisia neliöitä, joihin jokaiseen tulee monta palaa. Silitetyt ja tasoitetut palat ommellaan yhteen, jolloin saadaan yksi blokki. Se on aina juhlallinen hetki. Epätasaisuus vaihtuu litteydeksi. Sileistä ja tasaisista blokeista voi sitten koota mallipinnan. Vielä joudun ompelemaan aika monta blokkia! Mutta eihän näitä blokkeja oikein jaksa kovin monta tehdä peräkkäin. On pakko siirtyä johonkin helpompaan välillä. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan, millaisia kuusikulmiokuvioita saisi

Ompelin ensimmäisen version Amity-tyyppisestä tilkkupeitosta vuonna 2012 ymmärrettyäni, että peiton saa valmiiksi nopeammin, kun blokit ovat isoja. Amityn isot blokit perustuvatkin kymmenen tuuman neliöihin. Halusin blokkeihin mukaan myös jäännöspaloja eli pikkutilkkuja eli resursseja, koska en uskonut pelkistä isoista neliöistä syntyvän tarpeeksi mielenkiintoista pintaa. My original idea for the Amity type quilt in 2012 came from understanding that it will be faster to sew a quilt if the blocks are large. The big blocks are based on 10-inch squares. Because big squares would not have been interesting enough on their own, I added a scrappy strip to most of them – but not to all of them. Ensimmäisen peiton jälkeen olen tehnyt kaksi muuta, jotka ovat onnistuneet ensimmäistä versiotakin paremmin. After the first quilt, I made two more using the same block idea. They came out even better than the first one. Uudessa kaavassani kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten ompelet neutraalin värisen

Joku teistä ehkä muistaa vuonna 2019 ompelemani peiton nimeltä Pellervontie? Kehitin siihen blokkimallin, jonka pystyin yhdistämään isompiin kangasneliöihin. Olin silloin ostanut Tula Pinkin kangaspakkauksen, jossa oli mukana yksisarviskuviollisia kankaita. En halunnut leikellä yksisarvisia palasiksi, mutta he pääsivät tilkkupintaan näiden sopivan kokoisten blokkien kavereiksi isoina neliöinä. Tula Pink ja muutkin kangassuunnittelijat luovat edelleen isokuvioisia kangasmalleja, joten ajattelin kehittämälleni blokkimallille olevan kysyntää. Kirjoitin tuolloin itselleni sopivan, suunnilleen mitatun ohjeen, mutta kaavaa varten minun piti tehdä tarkempi koeblokki. Ompelin sen Tilkkuvestivaalien aikana. Seuraavan viikonlopun sain taas viettää tilkkutyön parissa, ja ompelin muutaman blokin lisää. Leikkasin isokuvioisista kankaista neliöitä, jotta blokki-idea tulisi selväksi. Kuvauksissa minulla oli välillä avustajakin! Hivenen silittämättömiltä vaikuttavat blokit, vähän noloa! Soile o

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis

Jos Pikku Hukka -läppäritasku oli epäonnistua, niin tämän Täysi-ikäinen-tilkkupussukan ompelussa onnistuin ainakin kahdella eri tavalla. Ensiksikin osasin sijoittaa kuusikulmiorivit sopivasti kankaalle niin, että ne asettuvat luontevaan kohtaan valmista pussukkaa. Eivät roiku merkillisen alhaalla pinnassa niin kuin joissain teoksissani on vähän käynyt. Toiseksi, leikkasin pussukkaan kaksi samanlaista palaa ja satuin ompelemaan ne niin, että raidat kohtaavat lähes täydellisen katkeamattomina sivusaumoissa. Pussukkaa kootessani en muistanut koko asiaa, joten yllätyin tästä kovasti! Näytän vielä lähikuvan pussukan kuusikulmioista, joiden alle lisäsin tuplakerroksen vanua. Kuva on otettu ennen pussukan viimeistelyä. Toisen puolen ilmeestä tuli sattumalta vähän ruskehtava. Alareunan punaiset raidatkin näyttävät ruskeammilta kuin toisella puolella. Täysi-ikäinen-tilkkupussukka on jälleen yksi Avoin-malliston jäsen, ja se on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus