Tilkunviilaaja

Ta-daa! Tässä syyskuun neljäs valmistunut tilkkutyö eli vetoketjupussukka nimeltä Asunto 8D. Tällä puolella on nimeä inspiroinut D-kirjaintikkaus: Ja toisella puolella se kahdeksikkotikkaus: Sanon vielä, etten ottanut kuvia omalla pihalla. Ei kannata nyt kauhistella, eikö meillä leikata nurmikkoa lainkaan. Nurmikko on yleensä siisti, koska meillä on pettämätön nurmikon pituusanturi. Kun ruoho on vähänkään pitkää, Kissa alkaa kulkea siellä kahlaten – nostaa jalkojaan luonnottoman korkealle. Silloin Mies tietää, että nurmikko kannattaa leikata. (Minä en puutu tähän puutarhanhoitotyöhön kuin äärimmäisessä hädässä.) Otin kuvat läheisellä viheralueella, koska sinne ilta-aurinko ylsi vielä, vaikkei omassa pihassa ollut enää kuin epäsuoraa valoa. Asunto 8D –tilkkupussukassa on sävyihin aika hyvin sopiva, useasta eri kankaasta kokoamani vuori. Ei sisätaskua kuitenkaan. Tilkkupussukassa on 25-senttinen vetoketju. Sen muut mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 27 cm Korkeus noi

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla: Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme: Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää. Paitsi pohjakappaleessa: Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan. Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekse

Spiraalein tikkaamani tilkkupinnat ovat jo melkein pussukkana – olen ommellut niiden väliin vetoketjun. Tähän vaiheeseen oli pakko lopettaa, sillä minulla ei ollut valmista kantolenkkiä. Mutta ei hätää: jäännöspalalaatikosta löytyi melkein heti sopiva kaitale, jonka olen jo silittänyt valmiiksi (mutta en ommellut). Tästä jatkan kohta. Toinen pussukka sai pintaansa kahdeksikon muotoisen tikkauksen. En ole tikannut tällaista kuviota ennen. Valitsin rullalla erittäin kirjavalta näyttäneen vaihtuvavärisen tikkauslangan. Sen sijaan toiselle puolelle muodostui taas D-kirjain. (D niin kuin Diana-vetoketjupussukassa. ) Mitä muutakaan olisin voinut tikata noin ilmiselvän deen ympärille? Tasoitinkin tikkaamani pinnat jo. Ei ole tämäkään pussukka kovin paljon vaiheessa enää. Silti nämä ovat kesken ja tämän päivän tehtäviin kuuluukin ehdottomasti ainakin toisen valmistaminen ja nimeäminen sekä jos pussukka valmistuu valoisaan aikaan, valmistujaiskuvien näppäileminen.

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa. Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja. Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle. Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän. Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 28 cm Korkeus noin 18 cm Pohjan leveys noin 9 cm. K

Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille: Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa. Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat. Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn. Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää: Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

Tässä vain lyhyt päivitys eli kolme upouutta tilkkuleikkipintaa ja kahdesta aiemmasta tilkkuleikistä koottu uusi pala. Pidän näistä kaikista! Lisäksi näitä on erittäin hauska rakennella. Todellista tilkkuleikkimistä! Minulla on ompelupöydän vieressä pieni paperikassi, johon olen viime aikoina kerännyt pienet jäännöspalat. (Minullahan on lukuisia jäännöstilkkulaatikoita, joissa on vähän isompia paloja.) Toteutin kuvan tilkkupinnat näistä pienimmistä paloista. Sitten on tietysti vielä ne pienenpienet palat, jotka EU-säädös ehkä pakottaa keräämään nekin ja viemään kierrätykseen. Tunnustan: heitän pienenpienet palat kyllä roskiin niin kauan kuin en ole varma puuvillakuidun kierrättämiseen pakottavasta EU-direktiivistä.

Hahaa, nyt te lukijat luulitte, että tarjoan jälleen teille ajatuksiani vuosien varrelta. Ehei! Minä paljastan muutaman kangashankinnan, joista näin jälkikäteen mietin: ”Mitä oikein ajattelin?” Toivon, ettei kukaan loukkaannu. Tässähän voi olla jonkun teistä lempikankaita! Onneksi meillä ihmisillä on erilaisia makuja ja nämä ovat aivan minun omia makuasioitani. Jos joku tykkää näistä, se ei tarkoita, että mielestäni hänellä olisi huono maku, vaan vain erilainen kuin minulla. Ja huom, olen ostanut jokaisen näistä kankaista itse. Ensiksi kissaihmisen valitsemat kissakankaat: No, tummanvihreätaustainen kangas näytti ostohetkellä modernimmalta eikä silloin ollut niinkään laajaa valikoimaa kuin tänään. Mutta silti. En varmasti ikinä ole tykännyt tuosta vihreästä. Ja viereinen kissakangas on periaatteessa hauskaa, mutta käytäntö on osoittanut sen vaikeaksi yhdistettäväksi minun töihini. Sitten vähän erilaisia kuoseja eli kukkia: Absoluuttinen kukkasilmä (vrt absoluuttinen s