Tilkunviilaaja

Mitä ompeluhuoneessa on tehty, kun keskeneräiset tilkkutyön osat löytyvät suunnittelulattialta tällaisessa järjestyksessä? Siis oikeina ryppymyttyinä?! Ihana lellik lemmikkimme Kissa oli leikkinyt tilkkutyöni myttyyn. Näin sen kelmin itse teossa, syöksähtämässä tassut ojossa kohti tilkkupintaa. Minulle se esitti, että ”tätä pahvinpalaa minä leikitän, katso nyt,” mutta en mennyt retkuun. Myttyäminen oli sen tavoitteena ja pahvinpalalelu oli tekosyy. Leikin päätyttyä asettelin keskeneräisyystyötäni suoremmaksi lattialle: Muistanette, että viimeksi edistin tätä tilkkutyötä kesällä mökkiloman aikana. Vielä puuttuu muutama palapelin nirkko – esimerkiksi yhdestä ”puuttuvasta palasesta” yksi nirkko. Miksikö otin työn esiin juuri nyt? Rupesin kyllä tekemään punaisia tilkkublokkeja jäännöspaloistani, mutta sitten tuli mieleen, että enhän vain ompele mitään palapelityön kangasta lopppuun! Oli pakko ottaa työ esille ja tarkistaa. Tilanne oli melko hyvä, mutta katsoin silt...

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi. Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse! Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää). Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoi...

Viime postauksen kommentissa anonyymi kysyjä tiedusteli minulta, lähdinkö tässä tilkkutyössäni toteuttamaan tiettyä visiota vai eteninkö ”mitähän näistä tulee” –periaatteella. Hyvä kysymys! No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma. Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea). Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan. Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehi...

Sinisten, jäännöspaloista ompelemieni tilkkublokkien ympäröiminen violeteilla tilkkublokeilla on alkanut: Ladoin siniset tilkkublokit lattialle tummuusjärjestyksessä: kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaikkein tummimmat tummat ja vaaleat blokit. Vasempaa reunaa kohden yleisväritys vaalenee. (Uskokaa pois, näin siinä käy!) Käännän näkökulman toisin, niin jo erottuu paremmin: Ihan selvästi toisen reunan (tässä kuvassa siis oikean reunan) tilkkublokit ovat yleisvaaleampia kuin toisessa reunassa olevat. Violetit tilkkublokkini eivät vielä läheskään riitä ympäröimään sinistä tilkkupintaa, mutta asettelin ne silti mukaan. Keksin myös, että kunhan violetteja blokkeja on tarpeeksi, kokeilen asetella tummimmat vaaleamman siniseen päähän ja päinvastoin. Voi olla, ettei ideani toimi, mutta ainakin keksin sen ja voin kokeilla! Sinisiä tilkkublokkeja on tosiaan 61 kappaletta. Merkillinen lukumäärä! Miten olen pystynyt tekemään niin merkillisen määrän? Violetteja tilkkublokkeja on...

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula: Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa. Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun. Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman). Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat: Yläreunan leveys noin 25cm  Korkeus noin 19cm  Pohjan leveys noin 9 cm. Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”. Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava. Vaihteeksi en ommellutkaa...

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle. Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!) Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!! Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa! Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön ...

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon! Ostin monta erilaista pilkkukangasta. Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset! Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla: Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin! Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä. Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla: Näette ehkä, että vanu on aika muh...