Tilkunviilaaja

Leijuvien neliöiden kehyskaitaleita leikatessani jäljelle jäi kohtalainen kasa 5cm leveitä paloja, ja lähdin leikkimään niillä. Leikkasin paloista 2,5-senttisiä kaitaleita, jotka ompelin päistään yhteen piiitkäksi pötköksi. Tästä lähti siis tilkkulasagne, mutta huomattavasti tavallista kapeammilla kaitaleilla toteutettuna! Tuota pikaa käsissä oli pitkähkö, kapeahko ja oikein kapeista kaitaleista ommeltu tilkkupinta. Kaitaleet olivat vaihtelevan pituisia ja kuositkin vaihtelivat, joten pinnasta tuli iloinen, täysin satunnainen ja värikäs. (Hei! Lempiväriäni eli värikästä.) Tämän pituus sattui olemaan reilut 50cm, eli juuri sopiva kahteen samanlaiseen pätkään leikattavaksi. Noin 25cm korkea pala tarjoaa täydellisen lähtötilanteen 25-senttisen vetoketjun ympärille ommeltavaan tilkkupussukkapintaan. Pussukka onkin kohta valmis! (Haha.) Olen pohdiskellut tällaisen kapeapystykaitalepinnan ompelemista jo jonkin aikaa, sillä haluan kokeilla, miltä näyttää tasainen vaakaviivat...

Käytin kuin käytinkin uusinta taustakangashankintaani tulevaan leijuvat neliöt –tilkkupeittooni. Välttelin pitkää pystysaumaa ja kokosin taustakappaleen ompelemalla peräkkäisiä pituuksia vierekkäin. Alemman ja ylemmän kootun palan väliin ompelin pötkön, joka jäi varsinaisesta tilkkupinnasta yli, kun en tehnytkään pinnasta niin korkeaa kuin olin ensin ajatellut. Levensin pötköä muutamalla myös jo valmiiksi leikkaamallani tilkulla, eli tähän osuuteen minun ei tarvinnut erikseen leikata yhtään palaa. Jouduin sen sijaan tietysti mittaamaan ja leikkaamaan isot kukkakangaspalat. Äh, se on ikävää puuhaa! Kangasta ei kunnolla mahdu levittämään suoraksi. Ensimmäiset palat mittasin ja repäisin, mutta kangas venyi liikaa, ja seuraavat jouduin mittaamaan ja leikkaamaan lattialla. Ylläolevan kuvan oikeassa reunassa saattaa erottua kuvaajan varjo. Taustakappale on roisisti taitoksilla, koska tuulenpuuskat eivät jättäneet kuvaussessiotani rauhaan. Tähän taustakappaleeseen ompelin va...

Voih sentään, pidin varoittamatta pitkähkön bloggaustauon. Anteeksi! Olin matkoilla ja sitä edeltävät pari päivää kuluivat matkavalmisteluissa. Tallinnan-matkalla tilkkuystäväni Mari kysyi minulta, ompelenko joka päivä. Ehkä teitä lukijoitakin miedosti kiinnostaa, mitä vastasin. Ompelen melkein joka päivä, mutta en kovin pitkään – useimmiten ehkä 15-60 minuuttia päivässä. Ompelupisteeni on valmiudessa koko ajan, joten pääsen työnsyrjään kiinni saman tien. Matkalla en ommellut! Mutta palasin eilen ja pääsin jo tänään ompelukoneen ääreen. Olin ompelutauon jäljiltä tavanomaista tarmokkaampi ja huoneen lattiakin oli sopivan siisti, joten päätin pinnistellä leijuvat neliöt loppusuoralle. Leikkasin tilkkupinnassa esiintyvistä kankaista 10cm:n levyisiä kaitaleita, ompelin muutamaksi pötköksi ja kokosin kapeahkon kehyksen ympärille vähän leveämmän, myös kirjavan kehyksen. Ensimmäisen kirjavakerroksen asettelin aika huolellisesti ja symmetrisesti, mutta tällä kierroksella en piitannu...

Kiitos eiliseen postaukseen laittamistanne kommenteista! On aina kiva, kun joku kirjoitukseni herättää ajatuksia. Imartelisin itseäni, jos laskisin töppäykseni sen lukuun, että teen paria erilaista tilkkublokkia yhtaikaa, niin kuin Hieno tar taisi arvella. Minulle sattuu kaikenlaista silloinkin, kun teen yhtä ja samaa. Ehkä ajatukset karkaavat johonkin muualle; joskus huomaan, etten muista, mitä olin ajatellut tehdessäni jotain aiempaa jonka otan esiin; teen liian helposti luottaen enkä tarkista; ja niin edelleen. Eilen ompelin valmiiksi kolme traktorinjälkiblokkia lisää. Yksi uusista on kuvassa alimman rivin toinen vasemmalta. Minun piti tehdä blokista tuollainen valko-harmaa-värikäs variaatio, mutta tartuin samaan melkein-mustaan ja niin siitä tuli tuollainen. Se on toistaiseksi ainoa blokki, jossa on nuo peruskaitalevärit. Ladoin kaikki blokit taas lattialle melko satunnaiseen järjestykseen. Säädyllisen kokoiseen tilkkupeittoon vaaditaan vielä toinen mokoma blokk...

Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa? ”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?” ”Oletko tosissasi?” ”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.” Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen. Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette? Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna: Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi. Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ol...

Mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani pinta oli Töölön Tilkkupajan Soilen mielestä kuin jalokivi! Tein jalokivipeittooni eilen neljä uutta blokkia. Hohtavatko nämä? Eivät taida ihan hohtaa pelkältään. Pienessä kuvassa tämä neljän mielenkiintoisen tilkkublokin yhdistelmä näytti yllättävän hempeältä! Ensin ajattelin käyttää rusehtavansinisen, merkillisen perhoskuviokankaan vaaleana, mutta se näytti armottoman tummalta varsinkin verrattuna tähän valkopohjaiseen kankaaseen. Se päätyi siis tilkkublokin tummaksi kankaaksi. Tekniikassa on se hyvä puoli, että tilkkublokkeja syntyy yhdellä kertaa aina kaksi! Kun käsittelin kahta kangasneliöparia kerralla, sain melkein yhden blokin vaivalla valmiiksi neljä erillistä tilkkublokkia.

Tilkunviilaajalla on jo jonkin aikaa ollut muutama nuppineulataulu Pinterestissä. Huomasin, että voin kerätä yhdelle taululle kuvia töistä ja muista jutuista, joita voisin tai haluaisin joskus itsekin kokeilla. Aiemmin keräsin kuvia (ja vastaavat linkit) erilliseen Word-tiedostoon, mutta se ei ollut hyvä systeemi. Pinterest toimii minusta tähän tarkoitukseen hyvin. Ideataulullani on ideoita niin paljon, etten elinaikanani ehtisi kaikkia toteuttaa, vaikka eläisin 200-vuotiaaksi. (Juuri nyt siellä näyttää olevan 437 nuppineulattua kuvaa.) Jokunen idea sentään joskus siirtyy sieltä toteutukseen. Leijuvat neliöt –tilkkutyö on yksi esimerkki näistä. Eilen totisesti yllätyin selaillessani Pinterestin ideatauluani! Olen jo jonkin aikaa sitten poiminut kuvan tästä samaisesta traktorinjälkipeitosta, joka American Patchwork and Quilting –lehdessä innosti minut ompelemaan. Lehtijuttua katsellessani kuva ei tuntunut entuudestaan tutulta, mutta siellä tuo kuva kuitenkin oli, Pinterestin id...