jalokiviä?
Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa?
”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?”
”Oletko tosissasi?”
”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.”
Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen.
Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette?
Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna:
Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi.
Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ollut ihan kaikkia laiteltuna.
Silti joudun ompelemaan näitä vielä monta lisää, ennen kuin koossa on säädyllisen kokoinen tilkkupinta. Täytyy varmaan keskittyä näihin tilkkublokkeihin välillä.
Tosin traktorinjälkiblokit ovat ompelupisteessäni ajankohtaisimmat. Leikkaan ja ompelen kaksoiskaitaleita vähän kerrallaan, yleensä satsin 2-3 tilkkublokkia varten. Nyt seuraa taas kömpelön tilkkuilijan tunnustuksia.
Olin mittaillut, nuppineulottanut ja ommellutkin kaksoiskaitaleet yhteen tilkkublokkiin, ja seuraavana päivänä olin silittämässä niitä, jotta saisin leikata niistä tarvittavat blokkipalat. Totesin silmämääräisesti, että yksi tumma-värikaitaleyhdistelmä puuttui, ja näytti siltä, että olin pöljyyksissäni ommellut sen sijaan vaalea-värikaitaleyhdistelmän.
Tein purkutyöt ja ompelin irrottamaani värikaitaleeseen tumman kaitaleen. Hienoa, pääsisin leikkaamaan blokkipaloja.
Mutta eiväthän vaalea-värikaitaleyhdistelmät sittenkään riittäneet. Väärin ommmelluksi luulemani kaitaleyhdistelmä olikin tarpeen, mutta jostain syystä olin vain ommellut liian vähän tumma-värikaitaleyhdistelmiä. No sitä sattuu.
Löysin kuitenkin sattumalta hetken päästä lattialta valmiiksi ompelemani tumma-värikaitaleyhdistelmän – se piileskeli roskakorin takana. Olin sittenkin mitannut ja ommellut täysin oikeat kaitaleyhdistelmät. Vai olinko?
Kuvassa alempana ompelemani tumma-värikaitaleyhdistelmä, joka löytyi piilosta sen jälkeen kun olin vähän purkanut ja uudelleen ommellut kaikenlaista. No ei ollut aivan oikein ommeltu sekään. Ei.
Ihmettelen joskus, miten saan ikinä mitään valmista aikaan, kun teen käsittämättömiä töppöjä lähes jokaisen ompelurupeaman aikana!
”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?”
”Oletko tosissasi?”
”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.”
Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen.
Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette?
Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna:
Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi.
Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ollut ihan kaikkia laiteltuna.
Silti joudun ompelemaan näitä vielä monta lisää, ennen kuin koossa on säädyllisen kokoinen tilkkupinta. Täytyy varmaan keskittyä näihin tilkkublokkeihin välillä.
Tosin traktorinjälkiblokit ovat ompelupisteessäni ajankohtaisimmat. Leikkaan ja ompelen kaksoiskaitaleita vähän kerrallaan, yleensä satsin 2-3 tilkkublokkia varten. Nyt seuraa taas kömpelön tilkkuilijan tunnustuksia.
Olin mittaillut, nuppineulottanut ja ommellutkin kaksoiskaitaleet yhteen tilkkublokkiin, ja seuraavana päivänä olin silittämässä niitä, jotta saisin leikata niistä tarvittavat blokkipalat. Totesin silmämääräisesti, että yksi tumma-värikaitaleyhdistelmä puuttui, ja näytti siltä, että olin pöljyyksissäni ommellut sen sijaan vaalea-värikaitaleyhdistelmän.
Tein purkutyöt ja ompelin irrottamaani värikaitaleeseen tumman kaitaleen. Hienoa, pääsisin leikkaamaan blokkipaloja.
Mutta eiväthän vaalea-värikaitaleyhdistelmät sittenkään riittäneet. Väärin ommmelluksi luulemani kaitaleyhdistelmä olikin tarpeen, mutta jostain syystä olin vain ommellut liian vähän tumma-värikaitaleyhdistelmiä. No sitä sattuu.
Löysin kuitenkin sattumalta hetken päästä lattialta valmiiksi ompelemani tumma-värikaitaleyhdistelmän – se piileskeli roskakorin takana. Olin sittenkin mitannut ja ommellut täysin oikeat kaitaleyhdistelmät. Vai olinko?
Kuvassa alempana ompelemani tumma-värikaitaleyhdistelmä, joka löytyi piilosta sen jälkeen kun olin vähän purkanut ja uudelleen ommellut kaikenlaista. No ei ollut aivan oikein ommeltu sekään. Ei.
Ihmettelen joskus, miten saan ikinä mitään valmista aikaan, kun teen käsittämättömiä töppöjä lähes jokaisen ompelurupeaman aikana!
Kommentit
Eikö siinäkin mene sekaisin kun ompelee kahtaa erilaista blokkia yhtäaikaa?
Minä puolestani olen tullut kovin laiskaksi kommentoimaan tämän blogini aikana. Ja eilen minulla oli oman ompelu-urakkani vuoksipaljon lukemattomia blogeja, jotka kävin äkkiä selaamassa.
Niin, että sanon nyt sen, mitä ajattelin eilen: blokkisi hohtivat hauskasti blogirullani pikkukuvassa ja oli ihan pakko käydä kurkkaamassa, mikä sen aiheutti.
Sopii muuten tulla joskus kommentoimaan minunkin blogiini, jos siltä sattuu joskus tuntumaan. :D Minun blogini on melko hiljainen, mutta en ole pitänyt siitä pahemmin meteliä. Minä tykkään pitää kirjaa tekemisistäni ja jos jotakuta huvittaa joskus kommentoida, tykkään siitä kovasti. Vastaan myös mielelläni kaikkiin kommentteihin.
'Kesä'kelit eivät taida houkutella muuhun kuin tilkkutöihin. Täällä ihanaa ja lämpöistä!